Lisäsisällöt – Liikunta

Tervetuloa liikunta-osion lisätietosivustolle. Täältä saat kirjan sisältöön liittyen lisätietoja, tuotesuosituksia, välinelinkkejä ja lähdeluettelon. Toimituksen suositukset on merkitty kolmella sydämellä (❤❤❤).

Sisällysluettelo (pikalinkit)

  1. Liikunta ja terveys
  2. Anatomia ja fysiologia
  3. Aineenvaihdunta
  4. Teknologiset apuvälineet
  5. Geenitestit
  6. Luonnollinen liikkuminen
  7. Anatomia ja fysiologia -sovellukset
  8. Palautumisen seuranta -sovellukset
  9. Liikunta -sovellukset
  10. Verkkosivut
  11. Videot
  12. Artikkelit
  13. Podcastit
  14. Kirjat
  15. Lähteet
  16. Palaute ja kommentit

Liikunta ja terveys

Anatomia ja fysiologia

Aineenvaihdunta

Teknologiset apuvälineet

Geenitestit

Luonnollinen liikkuminen

Anatomia ja fysiologia -sovellukset

Palautumisen seuranta -sovellukset

Liikunta -sovellukset

Verkkosivut

Videot

Artikkelit

Podcastit

Kirjat

Harjoitusohjelmat (painetusta kirjasta poistetut kappaleet)

Yksinkertainen ja toimiva kestävyysharjoitteluohjelma:

  • Harjoitukset tehdään 3 kertaa viikossa
  • Ohjelma kestää 8–12 viikkoa
  • Harjoitukset on jaettu kahteen osaan:– Kestävyysharjoittelu hapenottokyvyn lisäämiseksi (harjoituspäivä 1 ja 3)– Porrasintervallit (harjoituspäivä 2)
  • Harjoitusten kokonaiskesto on 30–40 minuuttia
  • Jokainen harjoitus sisältää lämmittely- ja jäähdyttelyosion
  • Perusharjoitusten lisäksi voit kävellä niin paljon kuin haluat
  • Ohjelman voi soveltaa myös esimerkiksi hiihtoon, pyöräilyyn tai uintiin

Harjoituspäivät 1 ja 3:

• Lämmittely 5–10 min (sykealueet 1–2); tarkoituksena verenkierron ja hermoston aktivointi (ei hengästymistä)

• Varsinainen harjoittelu (sisältää neljä intervallia, joista jokainen kestää 4 minuuttia):

– Lisää asteittain tehoa 1–2 minuutin ajan (kova hengästyminen, ei maitohappoja) ja jatka tällä teholla loppuharjoitus 2–3 minuutin ajan (sykealue 4). Intervallin jälkeen tulisi tuntua siltä, että olisi jaksanut vielä helposti minuutin ajan samalla tahdilla (maitohappoa voi jo kerääntyä hieman, mutta poistuu palauttavan jakson aikana).

– Intervallin jälkeen 2–3 minuutin palauttava jakso, jossa sykealue 1–2 välillä (hengitys palautuu normaaliksi). Kuntotasosta riippuen käytännössä hölkkä tai kävely.

– Toista intervalli neljä kertaa
• Jäähdyttely noin 5 minuuttia (sykealue 1–2); hengityksen palautuminen normaaliksi, jolloin pystyt puhumaan kokonaisia lauseita

Ma

Kestävyysharjoittelu

Ti

Ke

Porrasintervallit

To

Pe

Kestävyysharjoittelu

La

Su

                                                                  x 8–12 vk

Harjoituspäivä 2:

• Lämmittely 5–10 min (sykealueet 1–2); tarkoituksena verenkierron ja hermoston aktivointi (ei hengästymistä)

• Varsinainen harjoittelu (sisältää kolme intervallia, joista jokainen kestää 8 minuuttia, porrasintervallit):

  • Lisää asteittain tehoa 1–2 minuutin ajan (kovahengästyminen, ei maitohappoja) ja jatka tällä teholla loppuharjoitus 6–7 minuutin ajan
    (sykealue 3). Intervallin jälkeen tulisi tuntua siltä, että olisi jaksanut vielä helposti muutaman minuutin ajan samalla tahdilla (maitohappoa ei tulisi kertyä).
  • Intervallin jälkeen 1–2 minuutin palauttava jakso, jossa sykealue 1–2 välillä (hengitys palautuu normaaliksi). Kuntotasosta riippuen käytännössä hölkkä tai kävely.
  • Toista intervalli kolme kertaa
  • Jäähdyttely noin 5 minuuttia (sykealue 1–2); hengityksenpalautuminen normaaliksi, jolloin pystyt puhumaan kokonaisia lauseita

Starting Strength -voimaohjelma

  • Harjoitus tehdään 3 kertaa viikossa
  • Ohjelma kestää n. 3 kuukauden ajan
  • Yksi harjoituskerta kestää 30–40 minuuttia
  • Ohjelmassa on kaksi eri harjoitusta, jotka tehdään vuoropäivinä (esim. MA harjoitus 1, KE harjoitus 2, PE harjoitus 3 jne.)

Harjoitus 1:

  • Takakyykky 3 x 5
  • Penkkipunnerrus 3 x 5
  • Maastaveto 2 x 5

Harjoitus 2:

  • Takakyykky 3 x 5
  • Pystypunnerrus tangolla 3 x 5
  • Kulmasoutu 3 x 5

Lämmittelysarjat ennen varsinaista harjoitusta:

  • 10 x 25 % työsarjasta (esim. jos työsarja on 100 kg, on ensimmäinen lämmittelysarja 25 kg)
  • 6 x 50 % työsarjasta
  • 3 x 75 % työsarjasta

Progressio:

  • Aloita harjoittelu niin kevyellä painolla, että pystyt tekemään jokaisen toiston puhtaasti
  • Jokaiseen harjoituskertaan lisätään 2,5 kg painoa (kyykky ja maastaveto); muissa liikkeissä joka toiseen harjoituskertaan
  • Painoa lisätään niin pitkään, ettei enää jaksa tehdä kolmen sarjaa viisi toistoa kutakin; tällöin sarjapainoja lasketaan 2–3 viikkoa taaksepäin ja lähdetään lisäämään taas vähitellen painoa

HIIT-harjoitusohjelmia

Gibala-metodi

Harjoitusohje:

  • Lämmittele 5–10 minuuttia (kuntopyörä, soutulaite, juoksu)
  • Tee 8 sarjaa seuraavalla yhdistelmällä:
    – 60 sekuntia työtä (vauhti- ja maksimikestävyyden rajalla) – 75 sekuntia lepoa / kevyttä työtä (pyöräily, kävely,kevyt soutu)
  • Tee lyhyt jäähdyttely ja kehon palautus
  • Voit edistyessäsi nostaa harjoittelun määrän12 sarjaan

Tabata-metodi

Harjoitusohje:

  • Lämmittele 5–10 minuuttia (kuntopyörä, soutulaite, juoksu)
  • Tee 8 sarjaa seuraavalla yhdistelmällä.
    – 20 sekuntia työtä (erittäin korkealla intensiteetillä / maksimisykkeellä) – 10 sekuntia lepoa
  • Tee lyhyt jäähdyttely ja kehon palautus

Sprintti-intervalliharjoittelu

Harjoitusohje:

  • Juoksusprintin voit tehdä joko tasaisella alustalla tai loivaan ylämäkeen (helpompi polville)
  • Lämmittele ennen sprinttejä kevyellä hölkällä 5–10 minuuttia ja tee muutamia teräviä kiihdytyksiä juosten
  • Tee 4–6 sarjaa seuraavalla yhdistelmällä:
    – Juokse 200 metriä 85–95 % maksimiteholla – Lepää/kävele 3–4 minuutin ajan
  • Lisää sarjojen määrää vähitellen neljästä kuuteen
  • Suosituksemme on tehdä 1–3 harjoitusta viikossa muun harjoittelun määrästä ja intensiteetistä riippuen

Korkean intensiteetin intervalli-voimaharjoittelu

Harjoitusohje:

  • Tee aina kokovartaloharjoitus
  • Käytä suuria lihasryhmiä rasittavia liikkeitä
  • Tee 5–15 toistoa liikettä kohti
  • Tee 3–4 supersarjaa harjoitusta kohti
  • Lämmittele 10–15 minuuttia ennen varsinaistaharjoitusta
  • Tee harjoitus 48–72 tuntia edellisen harjoituksenjälkeen palautumisen varmistamiseksi
  • Harjoittelussa voidaan käyttää myös esimerkiksipelkkää levytankoa ja painoja, joiden avulla on helppo tehdä erilaisia supersarjoja ja yhdistelmiä (engl. barbell complexes)

Esimerkkiharjoitus:

1. Supersarja 1 (8–10 minuutin ajan ilman taukoja)

  • a. Maastaveto (20 % 1RM) x 10
  • b. Taputuspunnerrus x 5
  • c. Leuanveto myötäotteella x 5
  • d. Voimapyörä (polvet maassa) x 6–10

2. Supersarja 2 (8–10 minuutin ajan ilman taukoja)

  • a. Kyykkyhyppy x 5
  • b. Leuanveto vastaotteella x 5
  • c. Penkkipunnerrus (20 % 1RM) x 10
  • d. Polvien nosto kyynärpäihin (tangossa roikkuen) x 6

3. Supersarja 3 (8–10 minuutin ajan)

  • a. Bulgarialainen askelkyykky x 5 / jalka
  • b. Vaakasoutu tangossa tai renkailla x 10
  • c. Punnerrus x 10
  • d. V-ups x 8

Suorita jokaisen supersarjan liikkeet ilman varsinaisia lepotaukoja ja jatka 8–10 minuutin ajan (jos lihasväsymys iskee ja et pysty suorittamaan toistoja, lepää hieman). Pidä 3 minuutin tauko aina ennen seuraavaa supersettiä.

Voimistelu

Testiohjelma voimisteluharjoittelun aloittamiseen:

  • Hollow body hold
    – Tavoite pitää asento 60 sekunnin ajan
  • Supermies (arch body hold / superman) – Tavoite pitää asento 60 sekunnin ajan
  • Pito leuanvedon yläasennossa (bent-arm chin hang)

– Tavoite pitää asento 60 sekunnin ajan
• Eteentaivutus lattiaan jalat suorana (standing pikestretch)
– Tavoite saada kädet jalkojen taakse ja paino varpaille

Voimisteluohjelma renkailla liikkuvuuden ja voiman parantamiseksi:

  • Ohjelma kestää 3 kuukauden ajan
  • Sama harjoitus tehdään 2–3 kertaa viikossa vaikeus-tasoa lisäten
  • Kaikki liikkeet tehdään hallitusti ja hitaasti tekniikkaedellä (ks. videot tästä aiheesta lisätietosivun video-osasta)

Esimerkkiharjoitus:

  • Lämmittely renkailla noin 10 minuuttia (olkapäiden liikkuvuusharjoittelu ja nivelten aktivointi)
  • Varsinaiset voimaliikkeet:
    • Pito renkaissa yläasennossa 3 x 5–10 sekuntia
    • Rengasdippi 3 x 3–5 toistoa
    • Kulmasoutu renkailla ja istuminen taakse 3 x 3 toistoa
    • Kulmanoja renkailla (polvet koukussa / suorassa) 3 x 5–10 sekuntia
    • Leuanveto renkailla (kädet eri asennoissa) 3 x 1–3 toistoa, jännitä myös pakarat ja reidet (kokovartaloliike)

Kahvakuulaharjoittelu

Esimerkkiharjoitus:

  • Alkulämmittely 5–10 min (kahvakuulalla pyörittelyliikkeet slingshot ja halo sekä
    esim. kevyt hölkkä, sisäsoutu tai yleisliikkeitä)
  • Varsinainen harjoitus:
    – Etuheilautus 3 x 20–30 toistoa
    – Kulmasoutu 3 x 15 toistoa/käsi
    – Goblet-kyykky 3 x 15 toistoa
    – Vatsarutistus 3 x 15 toistoa
    – Pystypunnerrus 3 x 10 toistoa/käsi
    – Maastaveto 3 x 10–15 toistoa (2 kahvakuulaa)– Pään ympäri kierto 3 x 20 toistoa

 

Secret Service Snatch Test (SSST) eli Salaisen Palvelun tempaustesti:

  • Testi on suunniteltu edistyneemmille kahvakuulaharrastajille
  • Testissä käytetään 24 kg kuulaa (miehet) tai 12 kg kuulaa (naiset)
  • Aikaa on 10 minuuttia, jonka kuluessa tehdään niin monta tempausta kuin mahdollista
  • Kuulan saa laskea maahan milloin tahansa
  • Oikeaa ja vasenta kättä saa vuorotella miten haluaa (esim. 10 kertaa oikealla, 10 kertaa vasemmalla jne.)
  • Erinomaisena tuloksena ja ”pääsyvaatimuksena Salaiseen Palveluun” on 200 toistoa tai enemmän

Luonnollinen liikkuminen

Aloittelijan parkour-harjoitusohjelma:

• Harjoituksia voi tehdä niin usein kuin itse haluaa
• Liikkeet ovat varsinaista parkour-harjoittelua varten valmistavia

Harjoitusliikkeet:

• Syväkyykkypito kehonpainolla (ns. slaavikyykky)
– Aloita esim. olemalla aluksi yhteensä 1 minuutti kyykyssä päivän aikana
– Lisää aina minuutti kerrallaan seuraavaan päivään,kunnes olet 30 minuuttia kyykyssä päivässä kuukauden kuluttua
– Kyykkypito kehittää nilkkojen, selän ja lantion liikkuvuutta

• Roikkuminen tangossa (passiivinen)
– Aloita kerryttämällä 15 sekuntia roikkumista päivässä ja lisää vähitellen määrää, kunnes roikut seitsemän ja puoli minuuttia kuukauden kuluttua
– Roikkuminen parantaa olkapäiden liikkuvuutta ja voimaa
• Käsipito alustaa (esim. muuri tai muu koroke) vasten (engl. wall support)
– Aloita kerryttämällä muutama sekunti kerrallaan, kunnes pysyt yhtäjaksoisesti 30 sekuntia tiukassa asennossa
– Käsipito kehittää yläkehon ja keskivartalon voimaa ja hallintaa
• Neliraajakävely (sama kuin luonnollisessa liikkumisessa)

– Tätä voit harjoitella päivittäin eri ympäristöissä

– Liike kehittää kuntoa ja liikkumisen tekniikkaa

• Hölkkääminen, sprintit ja hypyt

– Aloita kevyesti tekemällä näitä muutaman kerran viikossa 15–30 minuutin aikaikkunassa

– Peruskunnon kehittäminen on tärkeä osa parkour- harjoittelua, jotta liikkuja pystyy siirtymään vaikeampiin harjoituksiin

– Hölkkäämiseen voi yhdistää helposti kevyitä hyppyjä ja loikkia

Koko vartalon kehonpainoharjoitus – esimerkkiohjelma:

  • Ohjelma kestää kuukauden ajan, minkä jälkeen liikkeitä voi vaihtaa vaikeammaksi variaatioksi; esimerkiksi kyykky -> bulgarialainen askelkyykky -> pistoolikyykky
  • Harjoitus tehdään 2–3 kertaa viikossa
  • Ohjelman vaihdon yhteydessä kannattaa pitää kevennetty väliviikko (esim. 4 viikon harjoittelun jälkeen)
  • Ohjelma suoritetaan kiertoharjoitteluna, jossa jokaisen liikkeen välillä on 60–90 sekunnin palautus
  • Harjoitusliikkeet:

– Kehonpainokyykky 3 x 8–10
– Leuanveto 3 x 6–8
– Lantionnosto 3 x 12–15
– Dippi penkillä tai nojapuilla 3 x 6–8 – Kehonpainosoutu 3 x 12–15– Etunojapunnerrus 3 x 12–15

Liikkuvuusharjoittelu

Dynaaminen venyttelyohjelma:

• Harjoitteet voi tehdä ennen jokaista liikuntasuoritusta

• Ennen dynaamisia harjoitteita voi lämmitellä esimerkiksi hyppynarulla, sisäsoutulaitteella tai haarahyppyjä tekemällä
• Liikesarja toistetaan 2–3 kertaa

Harjoitusliikkeet:

  1. Mittarimato 10 metriä
  2. Jalkojen heilautukset eteen, taakse ja sivuille (kutakin suuntaa 15 kertaa)
  3. Askelkyykky vartalon kierrolla kyykyssä olevan alaraajan suuntaan (10 toistoa jalkaa kohti)
  4. Skorpioni (10 toistoa kumpaankin suuntaan)
  5. Polvi rintaan kävelyvenytys (10 toistoa kummallekin alarajaalle)
  6. Olkavarsien pyörittely erikseen ja molemmat kädet yhdessä (10 toistoa pyörityssuuntaa kohden)
  7. Olkavarsien heilautukset sivuille ja eteen (30 toistoa yhteensä)
  8. Lapapunnerrus ja aukikierto (10 toistoa kummallekin puolelle)

 

Plyometrinen harjoittelu

Ponnistusvoimaa kehittävä plyometrinen harjoitusohjelma:

  • Harjoitusohjelma on hyvä jakaa eri vaiheisiin, jolloin hermostoa voidaan valmistella vaativampia harjoitteita varten
  • Progressiivisella ohjelmalla vältetään loukkaantumiset tehokkaasti
  • Tee aina huolellinen lihaksiston lämmittely ennen varsinaisia harjoitteita
  • Pidä sarjojen välillä taukoa 2–4 minuuttia (mitä maksimaalisempi suoritus, sitä pidempi tauko)

Laskeutumisen harjoittelu ja lihaksiston valmistelu (jakso 1):

• Kyykky 3 x 10

• Pudotus seisoma-asennosta hypyn laskeutumisasentoon 3 x 6

• Kyykkyhyppy 3 x 6 (puolikyykystä)

• Pito hypyn ala-asennossa (puolikyykky) 3 x 30 s

• Hip thrust lattialla 3 x 12

Tee ohjelma kaksi kertaa viikossa 2–3 viikon ajan.

Valmistavat hypyt ja ponnistuksen harjoittelu (jakso 2):

• Tasajalkahyppy ylöspäin (ponnistus käsillä avustaen) 3 x 6

• Tasajalkahyppy eteenpäin (ponnistus käsillä avustaen) 3 x 5 (toistojen välillä 30 sekunnin tauot)
• Yhden jalan hyppy ylöspäin (ponnistus ja laskeutuminen samalla jalalla) 3 x 3/jalka
• Yhden jalan hyppy eteenpäin (ponnistus ja laskeutuminen samalla jalalla) 3 x 3/jalka

Tee ohjelma 2 kertaa viikossa 3 viikon ajan. Liikkeet tehdään submaksimaalisesti eli tuntumaa hakien.

Loikkien ja hyppyjen harjoittelu (jakso 3):

• Korkeushyppy tasajalkaa 3 x 5 (30 sekunnin tauko yksittäisten hyppyjen välillä)

• Pituushyppy tasajalkaa 3 x 5 (30 sekunnin tauko yksittäisten hyppyjen välillä)

• Hyppy boksin päälle (etsi itsellesi sopiva korkeus) 3 x 5 (30 sekunnin tauko yksittäisten hyppyjen välillä)

• Yhden jalan pituushypyt kahden jalan alastulolla 3 x 3 / jalka (30 sekunnin tauko yksittäisen loikan välillä)

Tee kaksi harjoitusta viikossa 2–3 viikon ajan. Tee harjoitukset erillään mahdollisesta muusta harjoittelusta. Suorita liikkeet maksimaalisesti eli mahdollisimman korkealle tai pitkälle hyppien.

Loikkien ja hyppyjen suoritus sarjoina volyymiä lisäten (jakso 4):

  • Korkeushyppy tasajalkaa 5 x 5 (tee hypyt peräkkäin)
  • Pituushyppy tasajalkaa 5 x 5 (tee hypyt peräkkäin)
  • Hyppy boksin päälle 3 x 5 (30 sekunnin taukoyksittäisten hyppyjen välillä)
  • Hypyt tasajalkaa aidan yli 3 x 5 (viisi hyppyä viidenperäkkäisen aidan yli; etsi sopiva korkeus itsellesi)
  • Sivuttaiset loikat (ns. luistelijan loikat) 3 x 6Tee kaksi harjoitusta viikossa 3 viikon ajan. Tee harjoitukset erillään muusta harjoittelusta. Suorita liikkeet maksimaalisesti. Pidä sarjojen välillä taukoa 3–4 minuuttia.

Vuoroloikkaharjoitukset (jakso 5):

Vuoroloikkien harjoittaminen vaatii kehittynyttä yleistä voimatasoa ja erinomaista koordinaatiota. On oleellista ponnistaa mahdollisimman korkealle ja liitää samalla eteenpäin. Älä siis anna maan vain osua jalkoihisi, vaan ponnista maasta kuin jousi.

  • Vuoroloikat eteenpäin 3–5 x 25–50 metriä
  • Sivuttaiset loikat mahdollisimman lyhyellä maakontaktilla 5 x 3–5/jalka
  • Parittaiset loikat puolta vaihtaen (vasen+vasen, oikea+oikea, vasen+vasen…) 3–5 x 25–50 metriä

Lisää loikkien määrää ja matkaa vähitellen. Tee 2–3 harjoitusta viikossa 3–4 viikon ajan.

Pudotushyppyharjoitukset (jakso 6):

Pudotushypyt ovat hermostolle raskaimpia harjoitteita, minkä vuoksi näistä palautuminen kestää hieman muita hyppyjä kauemmin. Pu- dotushyppyjen korkeus voi olla aluksi noin 40 senttimetriä. Nosta korkeutta vähitellen noin 75 senttimetriin. Pudotushypyissä korokkeelta astutaan alas ja hypätään maasta mahdollisimman nopeasti ylös.

• Pudotushypyt kahdella jalalla 3–5 x 5–10 (30 sekunnin tauko hyppyjen välillä)

• Yhden jalan pudotushypyt 3–5 x 3–5/jalka (30 sekunnin tauko hyppyjen välillä)

Lisää hyppyjen määrää vähitellen lisäämällä sarjoja tai sarjapituuksia. Tee kaksi harjoitusta viikossa 2–3 viikon ajan.

 

Plyometrisia harjoitteita ylävartalolle:

Ylävartalon plyometrisella harjoittelulla voidaan parantaa muun muassa pallon heittonopeutta ja mekaniikkaa sekä lisätä ylävartalon lihastehoa ja nopeutta.235

  • Räjähtävät punnerrukset
    – Pudotuspunnerrukset
    – Taputuspunnerrukset
    – Ponnistavat punnerrukset
    – Punnerrukset sivuttaisella liikkeellä
    – Punnerrukset kuntopallon päälle ja pois
    – Räjähtävät punnerrukset BOSU-pallon kanssa
  • Räjähtävät leuanvedot
    • Taputusleuanvedot
    • Kippausleuanvedot
    • Irrotusleuanvedot (vetovaihde räjähtävä ja ponnistava, yläasennossa hetken irrotustangosta)
  • Kuntopallon heitot– Pään yli
    – Vartalon sivulta
    – Ylöspäin
    – Työnnöt/syötöt eteenpäin
    – Yhden käden heittovariaatiot

• Kuntopallon voimakas heitto maahan
• Plyometriset variaatiot esimerkiksi penkkipunnerruksessa

Lihasten sähköstimulaatio (NMES)

NMES ja voimaharjoitus – esimerkkiohjelma:

  • Ohjelman tarkoitus on maksimaalinen reisilihasten lihaskasvu
  • Ohjelman kesto on 3 viikkoa, jonka aikana tehdään yhteensä 6 harjoitusta (2 per viikko)
  • Lisää painoja progressiivisesti (ks. tarkemmin kappale ”Voimaharjoittelu”)
  • Voimaharjoitukseen yhdistetään etureisien sähkö- stimulaatio (NMES)
  • Kiinnitä elektrodit kumpaankin etureiteen laitteen ohjeiden mukaan
  • Valitse laitteestasi (esim. Compex) reisilihaksia varten suunniteltu ohjelma
  • Huom! Mikäli reisilihaksissasi on selvää eroa eri puolien välillä, voit käyttää elektrostimulaatiota vain heikommassa reidessä erojen tasapainottamiseksiHarjoitus:• Takakyykky 4 x 10
    • Jalkaprässi 3 x 10
    • Takareiden koukistus maaten 3 x 10

NMES-ohjelma:

  • 2500Hz burst AC (kaksivaiheinen pulssiaalto)
  • Taajuus 50 Hz
  • Stimulaation ja levon välinen suhde 1:2 (duty cycle);esimekiksi 6.66 ms supistus ja 13.32 ms tauko
  • Pulssin leveys 400 mikrosekuntia

 

Whole-body vibration

Harjoitusprotokolla 1 (Bosco et al. 2000):

  • Toista harjoitus 2–4 kertaa viikossa
  • Pidä kyykkyasennossa 60 sekuntia, lepää 60 sekuntia– toista tämä 5 kertaa ja lepää sen jälkeen 6 minuuttia – toista sama vielä kertaalleen eli 5 kertaa 60 sekuntiatyötä ja 60 sekuntia lepoa
  • Tutkimuksessa käytettiin vertikaalista WBV-laitetta(värinätaajuus 26 Hz ja voimakkuus 4 mm)Harjoitusprotokolla 2 (Pojskic et al. 2015):

 

Toista harjoitus 2–3 kertaa viikossa esimerkiksi ennen muuta voimaa ja räjähtävyyttä vaativaa harjoittelua

Harjoitus suoritetaan staattisessa kyykkypitoasennossa (polvikulma 90–100 astetta)

Laita levytanko niskan taakse hartioiden päälle ja lataa siihen yhteensä 30 % kehon painostasi lisäpainoa (esim. 100 kg painavalla miehellä 30 kg)

Pidä kyykkyasennossa 60 sekuntia ja lepää 30 sekuntia – toista tämä 5 kertaa

Tutkimuksessa käytettiin vertikaalista WBV-laitetta (värinätaajuus 50 Hz ja voimakkuus 4 mm)

Wim Hofin hengitystekniikkaharjoitus

Toimi seuraavasti:

Istu hyvässä asennossa selkä suorana ja silmät kiinni (harjoitus kannattaa tehdä heti heräämisen jälkeen tyhjällä vatsalla)

Lämmittelyharjoitus:

  • Hengitä hitaasti sisään palleaa laajentaen
  • Hengitä sen jälkeen ulos ja tyhjennä keuhkosi niin tyhjäksi kuin mahdollista
  • Toista hengityssykli 15 kertaa

Voimahengitysharjoitukset

  • Kuvittele puhaltavasi ilmapalloon; hengitä nenän kautta sisään ja puhalla suun kautta ulos lyhyitä mutta voimakkaita puhalluksia
  • Sulje silmät ja toista tämä 30 kertaa, kunnes tunnet kevyttä huimausta ja pistelyä kehossa

Kehon skannaus

  • Voimahengitysten aikana skannaa kehoasi päästä varpaisiin ja tunnustele, mitkä osat tarvitsevat energiaa ja missä sitä on liikaa
  • Lähetä lämpöä ja energiaa kohtiin, joissa ne eivät tunnu virtaavan
  • Tunne, kuinka negatiivinen energia poistuu kehosta sen täyttyessä samalla lämmöllä

Hengityksenpidätys

  • 30 nopean hengityssyklin jälkeen vedä keuhkot täyteen ja puhalla keuhkot niin tyhjäksi kuin mahdollista
  • Rentoudu ja tunne, kuinka happi täyttää koko kehosi
  • Pidätä hengitystä niin kauan, että tunnet tarpeen haukkoa henkeä

Palauttava hengitys

 

  • Vedä keuhkot täyteen ja tunne, kuinka pallea laajenee
  • Rentouta koko vatsan alue (solar plexus)
  • Pidätä henkeä 15 sekuntia samalla leukaa rintaa kohti vetäen
  • Skannaa ajatuksen avulla kehosi ja tunnista paikat, joissa on vielä tukoksia
  • Kohdista mielessäsi energiaa näihin tukoskohtiin

Tämä on yksi harjoituskierros. Toista harjoitus 2–3 kertaa. Edistyessäsi voit pidentää harjoituksia kuuteen kertaan. Harjoittelun lopuksi rentoudu vielä 5 minuutin ajan skannaten samalla kehoasi.

 

Geenitestit (painetusta kirjasta poistettu kappale)

ACE

ACE-geeni ja polymorfismi I/D on ensimmäinen löydetty geneettinen tekijä, joka on yhdistetty ihmisen liikunnalliseen suorituskykyyn.(420) ACE-geeni säätelee angiotensiini-1:tä konvertoivaa entsyymiä. Se vaikuttaa muun muassa verenpaineen, elimistön nestetasapainon, punasolujen synteesin, kudosten hapettumisen ja lihasten aerobisen tehokkuuden säätelyyn. Genotyyppi ACE I/I on yhdistetty selvästi kestävyysominaisuuksiin ja D/D-genotyyppi voima- ja nopeusominaisuuksiin.(421)

ACTN3

ACTN3-geeni säätelee proteiinin alfa-aktiniini-3 toimintaa. Alfa-aktiniini-3 on rakenteellinen lihassoluja toisiinsa kytkevä proteiini nopeissa lihassoluissa (IIA ja IIX). Geenin polymorfismi rs1815739 (RR-genotyyppi eli R577X) on yhdistetty tutkimuksissa erinomaisiin lihassolujen nopeusominaisuuksiin. Ominaisuutta esiintyy varsinkin painonnostajilla ja pikajuoksijoilla.(422) Vastaavasti geenin saman polymorfismin XX- genotyyppiä esiintyy enemmän kestävyysurheilijoilla, mutta assosiaatio on tutkimusten perusteella varsin heikko. Tutkimusten mukaan ACTN3-geenin variantti R577X on kaikista tutkituista geeneistä vahvin liikun- nallisiin ominaisuuksiin liittyvä geeni.(423)

MCT1

MCT1-geeni säätelee monokarboksylaattien transportteri 1 -proteiinia, joka on tärkeässä asemassa, kun laktaattia eli maitohappoa kuljetetaan lihassoluihin hapetettavaksi. Geenin polymorfismi rs1049434 (AA-genotyyppi eli A1470T) on yhdistetty nopeaan laktaatin kuljetukseen. Sitä on todettu erityisesti kestävyysurheilijoilla. Genotyyppi AA tarkoittaa, että lihakset eivät väsy niin helposti ja ne palautuvat nopeammin.(424) Vastaavasti TT-genotyyppiä tavataan useammin urheilijoilla, joiden lajeissa tarvitaan nopeutta ja voimaa.(425)

PPARGC1A

PPARGC1A-geeni säätelee mitokondrioiden biogeneesiä ja yleistä toimintaa. Se toimii yhteistyössä tumareseptori PPAR-γ kanssa ja osallistuu sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan säätelyyn.(426) Erityisesti kestä- vyysliikunta aktivoi PPARGC1A-geeniä.(427) Geenin polymorfismi rs8192678 (AA-genotyyppi eli Gly482) on yhdistetty erinomaiseen kestävyyskuntoon ja anaerobisen kynnyksen kehittämiseen eurooppalaisilla miehillä.(428) (429)

ADRB (1,2,3)

Beeta-adrenergiset reseptorit 1, 2 ja 3 säätelevät sydämen toimintaa ja rasvakudoksen aineenvaihduntaa.

  • ADRB1-geeni säätelee beeta-1-adrenergisen reseptorin toimintaa. Geenin polymorfismi rs1801252 (CC-genotyyppi eli 49Gly) ja haplotyyppi 49Gly:Arg389 ovat yhteydessä lisääntyneeseen suorituskykyyn urheilijoilla.(430)
  • ADRB2 geeni säätelee beeta-2-adrenergisen reseptorin toimintaa. Geenin polymorfismit Gly16Arg ja Glu27Gln esiintyvät urheilijoilla. Erityisesti genotyypit Gly16 (GG) ja Glu27 (GG) sekä haplotyyppi Gly16:Glu27 on yhdistetty voimaurheilijoihin ja parempiin voimaominaisuuksiin.(431)
  • ADRB3 geeni säätelee beeta-3-adrenergisen reseptorin toimintaa. Geenin polymorfismia rs4994 (AC- genotyyppi eli Trp64Arg) esiintyy selvästi eniten huipputason kestävyysurheilijoilla.(432)

COL5A1

COL5A1-geeni säätelee tyypin V kollageenin alfa1- ketjua, joka liittyy oleellisesti kehon notkeuteen. Kestävyysurheilussa erityisesti juoksun taloudellisuuden on todettu olevan yhteydessä notkeuteen. Geenin polymorfismi BstUl RFLP (rs12722 / TT-genotyyppi) on yhdistetty hyvään suoritukseen kestävyysjuoksussa.(433) (434) IL-6 IL-6-geeni säätelee molekyyliä interleukiini-6, joka toimii sekä tulehdusta aiheuttavana sytokiinina että anti-inflammatorisena myokiinina (tehostaa lihaskasvua). Liikunnassa IL-6:a erittyy vasteena lihassupistukselle.(435) (436) IL-6-geenin -174 G/C polymorfismi rs1800795 (GG-genotyyppi) on yhdistetty positiivisiin voima- ja nopeusominaisuuksiin eurooppalaisilla urheilijoilla.(437) (438)

Kirjan lähteet

  1. Berryman, J. (2010). Exercise is medicine: a historical perspective. Current Sports Medicine Reports 9 (4): 195–201.
  2. Morris, J. & Heady, J. & Raffle, P. & Roberts, C. & Parks, J. (1953). Coronary heart-disease and physical activity of work. Lancet 265 (6795): 1053–1057.
  3. UKK-instituutti. (2009). Terveysliikuntasuositukset: liikuntapiirakka. UKK-instituutti. [luettu: 24.1.2015]
  4. The U.S. Department of Health and Human Services. (2008). Physical Activity Guidelines for Americans. Office of Disease Prevention and Health Promotion. [luettu: 24.1.2015]
  5. Conn, V. & Hafdahl, A. & Mehr, D. (2011) Interventions to increase physical activity among healthy adults: meta-analysis of outcomes. American Journal of Public Health 101 (4): 751–758.
  6. Conn, V. & Valentine, J. & Cooper, H. (2002). Interventions to increase physical activity among aging adults: a meta-analysis. Annals of Behavioral Medicine 24 (3): 190–200. Review.
  7. Erickson, K. I. & Leckie, R. L. & Weinstein, A. M. (2014). Physical activity, fitness, and gray matter volume. Neurobiology of Aging 35 (2): S20-8.
  8. Babyak, M. et al. (2000). Exercise treatment for major depression: maintenance of therapeutic benefit at 10 months. Psychosomatic Medicine 62 (5): 633–638.
  9. Josefsson, T. & Lindwall, M. & Archer, T. (2014). Physical exercise intervention in depressive disorders: meta-analysis and systematic review. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 24 (2): 259–272. Review.
  10. Wipfli, B. & Ramirez, E. (2013). Stress reactivity in humans and animals: two meta-analyses. International Journal of Exercise Science 6 (2): 144–156.
  11. Raichlen D, A. & Foster, A. D. & Gerdeman, G. L. & Seillier, A. & Giuffrida, A. (2012). Wired to run: exercise-induced endocannabinoid signaling in humans and cursorial mammals with implications for the ‘runner’s high’. Journal of Experimental Biology 215 (Pt 8): 1331–1336.
  12. Tantimonaco, M. & Ceci, R. & Sabatini, S. & Catani, M. V. & Rossi, A. & Gasperi, V. & Maccarrone, M. (2014). Physical activity and the endocannabinoid system: an overview. Cellular and Molecular Life Sciences. 71 (14): 2681–2698.
  13. Szabo, A. & Billett, E. & Turner, J. (2001). Phenylethylamine, a possible link to the antidepressant effects of exercise? British Journal of Sports Medicine.35 (5): 342–343.
  14. Ratey, J. & Hagerman, E. (2008): Spark: The Revolutionary New Science of Exercise and the Brain. New York: Little, Brown and Company.
  15. Ferris, L. &, Williams, J. & Shen, C. (2007). The effect of acute exercise on serum brain-derived neurotrophic factor levels and cognitive function. Medicine and Science in Sports and Exercise 39 (4): 728–734.
  16. Schmolesky, M. & Webb, D. & Hansen, R. (2013). The effects of aerobic exercise intensity and duration on levels of brain-derived neurotrophic factor in healthy men. Journal of Sports Science and Medicine 12 (3): 502–511.
  17. Huang, T. et al. (2014). The effects of physical activity and exercise on brain-derived neurotrophic factor in healthy humans: A review. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 24 (1): 1–10. Review.
  18. Yarrow, J. & White, L. & McCoy, S. & Borst, S. (2010). Training augments resistance exercise induced elevation of circulating brain derived neurotrophic factor (BDNF). Neuroscience Letters 479 (2): 161–165.
  19. Taube, W. (2011). “What trains together, gains together”: strength training strengthens not only muscles but also neural networks. Journal of Applied Physiology 111 (2): 347–348.
  20. Liu-Ambrose, T. & Nagamatsu, L. & Voss, M. & Khan, K. & Handy, T. (2012). Resistance training and functional plasticity of the aging brain: a 12-month randomized controlled trial. Neurobiology of Aging 33 (8): 1690–1698.
  21. Weinberg, L. & Hasni, A. & Shinohara, M. & Duarte, A. (2014). A single bout of resistance exercise can enhance episodic memory performance. Acta Psychologica 153: 13–19.
  22. Goodwin, V. & Richards, S. & Taylor, R. & Taylor, A. & Campbell, J. (2008). The effectiveness of exercise interventions for people with Parkinson’s disease: a systematic review and meta-analysis. Movement Disorder Society 23 (5): 631–640.
  23. Farina, N. & Rusted, J. & Tabet, N. (2014). The effect of exercise interventions on cognitive outcome in Alzheimer’s disease: a systematic review. International Psychogeriatrics 26 (1): 9–18. Review.
  24. Sharp K, Hewitt J. (2014) Dance as an intervention for people with Parkinson’s disease: a systematic review and meta-analysis. Neurosci Biobehav Rev. 47:445–456.
  25. Sibley, B. & Etnier, J. (2003). The relationship between physical activity and cognition in children: a meta-analysis. Pediatric Exercise Science 15 (3): 243–256.
  26. Fedewa, A. & Ahn, S. (2011). The effects of physical activity and physical fitness on children’s achievement and cognitive outcomes: a meta-analysis. Research Quarterly for Exercise and Sport 82 (3): 521–535. Review.
  27. Bize, R. & Johnson, J. & Plotnikoff, R. (2007). Physical activity level and health-related quality of life in the general adult population: a systematic review. Preventive Medicine 45 (6): 401–415. Review.
  28. Nieman, P. (2002). Psychosocial aspects of physical activity. Paediatrics and Child Health 7(5): 309–312.
  29. Cohen, E. & Ejsmond-Frey, R. & Knight, N. & Dunbar, R. (2010) Rowers’ high: behaviouralsynchrony is correlated with elevated pain thresholds. Biology Letters 6 (1): 106–108.
  30. Eime, R. & Young, J. & Harvey, J. & Charity, M. & Payne, W. (2013). A systematic review of the psychological and social benefits of participation in sport for children and adolescents: informing development of a conceptual model of health through sport. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 10:98.
  31. Gantz, W. & Wenner, L. (1995). Fanship and the television sports viewing experience. Sociology of Sport Journal 12: 56–74.
  32. Mumford, S. (2013). Watching Sport: Aesthetics, Ethics and Emotion. Routledge.
  33. Tsatsouline, P. (1999). Power to the People: Russian Strength Training Secrets for Every American. Little Canada, MN: Dragon Door Publications.
  34. Jepson, S. Never Leave the Playground, Improve your Body and Mind. [luettu: 8.2.2015]
  35. Hall, J. (2015) Guyton and Hall Textbook of Medical Physiology (13th edition). Saunders. [luettu 7.3.2015]
  36. Moore, K. (2013). Clinically Oriented Anatomy (7th edition). LWW.
  37. Fuster, V. & Alexander, R. & Harrington, R. (2011). Hurst’s the Heart (13th edition). McGraw-Hill Professional.
  38. Yan, G. & Lankipalli, R., & Burke, J. & Musco, S. & Kowey, P. (2003). Ventricular repolarization components on the electrocardiogram: cellular basis and clinical significance. Journal of the American College of Cardiology 42 (3): 401–409. Review.
  39. Klabunde, R. (2011). Cardiovascular Physiology Concepts (2nd edition). LWW. [luettu 23.3.2015]
  40. Berne, R. & Levy, M. (1997). Cardiovascular Physiology (7th edition). Mosby-year Book.
  41. Granger, D. & Senchenkova, E. (2010). Inflammation and the Microcirculation. San Rafael (CA): Morgan & Claypool Life Sciences.
  42. Segal, S. (2005). Regulation of blood flow in the microcirculation. Microcirculation 12 (1): 33–45. 
  43. Scallan, J. & Huxley, V. & Korthuis, R. (2010). Capillary Fluid Exchange: Regulation, Functions, and Pathology. San Rafael (CA): Morgan & Claypool Life Sciences.
  44. Baluk, P. et al. (2007). Functionally specialized junctions between endothelial cells of lymphatic vessels. The Journal of Experimental Medicine 204 (10): 2349–2362.
  45. Cueni, L. & Detmar, M. (2008). The lymphatic system in health and disease. Lymphatic Research and Biology 6 (3-4): 109–122. Review.
  46. Janeway, C. Jr. et al. (2001). Immunobiology: The Immune System in Health and Disease. The components of the immune system. 5th edition. New York: Garland Science.
  47. Hasleton, P. (1972). The internal surface area of the adult human lung. Journal of Anatomy 112 (Pt 3): 391–400.
  48. Assouad, J. et al. (2003). Recurrent pleural effusion complicating liver cirrhosis. The Annals of Thoracic Surgery 75 (3): 986–969.
  49. Porcel, J. & Light, R. (2008). Pleural effusions due to pulmonary embolism. Current Opinion in Pulmonary Medicine 14 (4): 337–342. Review.
  50. Omar, H. et al. (2010). Occult pneumothorax, revisited. Journal of Trauma Management and Outcomes 4: 12.
  51. Pittman, R. (2011). Regulation of Tissue Oxygenation. Chapter 5, Chemical Regulation of Respiration. San Rafael (CA): Morgan & Claypool Life Sciences.
  52. Mitchell, R. & Berger, A. (1975). Neural regulation of respiration. The American Review of Respiratory Disease 111 (2): 206–224. Review.
  53. Boulet, L. & O’Byrne, P. (2015). Asthma and exercise-induced bronchoconstriction in athletes. New England Journal of Medicine 372 (7): 641–648.
  54. Peng, C. et al. (2004). Heart rate dynamics during three forms of meditation. International Journal of Cardiology 95 (1): 19–27.
  55. Lodish, H. & Berk, A. & Zipursky, S. (2000). Molecular Cell Biology. Section 18.4, Muscle: A Specialized Contractile Machine. 4th edition. New York: W. H. Freeman; 2000.
  56. Scott, W. & Stevens, J. & Binder-Macleod, S. (2001). Human skeletal muscle fiber type classifications. Physical Therapy 81 (11): 1810–1816. Review.
  57. Beardsley, C. (2015). Muscle fiber type. Strength and Conditioning Research. [luettu: 17.5.2015]
  58. Trappe, S. et al. (2006). Single muscle fiber adaptations with marathon training. Journal of Applied Physiology 101 (3): 721–727.
  59. Aagaard, P. et al. (2001). A mechanism for increased contractile strength of human pennate muscle in response to strength training: changes in muscle architecture. The Journal of Physiology 534 (Pt 2): 613–623.
  60. Yang, N. et al. (2003). ACTN3 Genotype Is Associated with Human Elite Athletic Performance. American Journal of Human Genetics 73 (3): 627–631.
  61. Trappe, S. et al. (2015). Skeletal Muscle Signature of a Champion Sprint Runner. Journal of Applied Physiology 00037.2015.
  62. Trappe, S. et al. (2015). Skeletal Muscle Signature of a Champion Sprint Runner. Journal of Applied Physiology 00037.2015.
  63. De Luca, C. & LeFever, R. & McCue, M. & Xenakis, A. (1982). Behaviour of human motor units in different muscles during linearly varying contractions. The Journal of Physiology 329: 113–128.
  64. Sieck, G &, Prakash, Y. (1997). Morphological adaptations of neuromuscular junctions depend on fiber type. Canadian Journal of Applied Physiology 22 (3): 197–230. Review.
  65. Milner-Brown, H. & Stein, R. & Yemm, R. (1973). The orderly recruitment of human motor units during voluntary isometric contractions. Journal of Physiology 230 (2): 359–370.
  66. Charvet, B. & Ruggiero, F. & Le Guellec, D. (2012). The development of the myotendinous junction. A review. Muscles Ligaments and Tendons Journal 2 (2): 53–63.
  67. Sharafi, B. & Ames, E. & Holmes, J. & Blemker, S. (2011) Strains at the myotendinous junction predicted by a micromechanical model. Journal of Biomechanics 44 (16): 2795–2801.
  68. Safran, M. & Seaber, A. & Garrett, W. Jr. (1989). Warm-up and muscular injury prevention. An update. Sports Medicine 8 (4): 239–249. Review.
  69. Hulliger, M. (1984). The mammalian muscle spindle and its central control. Reviews of Physiology Biochemistry and Pharmacology 101: 1–110. Review.
  70. Liu, J. & Thornell, L. & Pedrosa-Domellöf, F. (2003). Muscle spindles in the deep muscles of the human neck: a morphological and immunocytochemical study. Journal of Histochemistry and Cytochemistry 51 (2): 175–186.
  71. Papin, J. & Price, N. & Wiback, S. & Fell, D. & Palsson, B. (2003). Metabolic pathways in the post-genome era. Trends in Biochemical Science 28 (5): 250–258. Review.
  72. Casas, J. P. & Bautista, L. E. & Smeeth, L. & Sharma, P. & Hingorani, A. D. (2005). Homocysteine and stroke: evidence on a causal link from mendelian randomisation. Lancet 365 (9455): 224–232. Review.
  73. Berg, J. & Tymoczko, J. & Stryer, L. (2002). Biochemistry. Chapter 16: Glycolysis and Gluconeogenesis. W H Freeman: New York.
  74. Leigh, F. (2009). Sir Hans Adolf Krebs (1900-81), pioneer of modern medicine, architect of intermediary metabolism. Journal of Medical Biography 17 (3): 149–154.
  75. Berg, J. & Tymoczko, J. & Stryer, L. (2002). Biochemistry. 5th edition. Chapter 17, The Citric Acid Cycle. New York: W H Freeman.
  76. Wilkins H. et al. (2014). Oxaloacetate activates brain mitochondrial biogenesis, enhances the insulin pathway, reduces inflammation and stimulates neurogenesis. Human Molecular Genetics 23 (24): 6528–6541.
  77. Potgieter, M. & Pretorius, E. & Pepper, M. (2013). Primary and secondary coenzyme Q10 deficiency: the role of therapeutic supplementation. Nutrition Reviews 71 (3): 180–188. Review.
  78. Houten, S. & Wanders, R. (2010). A general introduction to the biochemistry of mitochondrial fatty acid β-oxidation. Journal of Inherited Metabolic Disease 33 (5): 469–477. Review.
  79. Wyss, M. & Kaddurah-Daouk, R. (2000). Creatine and creatinine metabolism. Physiological Reviews 80 (3): 1107–1213. Review.
  80. Cooper, R. & Naclerio, F. & Allgrove, J. & Jimenez, A. (2012). Creatine supplementation with specific view to exercise/sports performance: an update. Journal of the International Society of Sports Nutrition 9: 33.
  81. Moses, S. & Bashan, N. & Gutman, A. (1972). Glycogen metabolism in the normal red blood cell. Blood 40 (6): 836–843.
  82. LaManna, J. et al. (2009). KETONES SUPPRESS BRAIN GLUCOSE CONSUMPTION. Advances in experimental medicine and biology 645: 301–306.
  83. Berg, J. & Tymoczko, J. & Stryer, L. (2002). Biochemistry. 5th edition. Chapter 21, Glycogen Metabolism. New York: W. H. Freeman.
  84. Després, J. & Lemieux, I. (2006). Abdominal obesity and metabolic syndrome. Nature 444 (7121): 881–887. Review.
  85. Guerre-Millo, M. (2002). Adipose tissue hormones. Journal of Endocrinological Investigation 25 (10): 855–861. Review.
  86. Sonksen, P. & Sonksen, J. (2000). Insulin: understanding its action in health and disease. British Journal of Anaesthesia 85 (1): 69–79. Review.
  87. Rietman, A. & Schwarz, J. & Tomé, D. & Kok, F. & Mensink, M. (2014). High dietary protein intake,  reducing or eliciting insulin resistance? European Journal of Clinical Nutrition 68 (9): 973–979. Review.
  88. Holloszy, J. & Coyle, E. (1984). Adaptations of skeletal muscle to endurance exercise and their metabolic consequences. Journal of Applied Physiology Respiratory Environmental and Exercercise Physiology 56 (4): 831–838. Review.
  89. Keskinen, K. & Häkkinen, K. & Kallinen, M. (2007). Kuntotestauksen käsikirja. Kappale 3.2. Kestävyysominaisuuksien mittaaminen. Liikuntatieteellinen Seura. [luettu: 5.7.2015]
  90. Ivy, J. & Withers, R. & Van Handel, P. & Elger, D. & Costill, D. (1980). Muscle respiratory capacity and fiber type as determinants of the lactate threshold. Journal of Applied Physiology 48 (3): 523–527.
  91. Nes, B. & Janszky, I. & Wisløff, U. & Støylen, A. & Karlsen, T. (2013). Age-predicted maximal heart rate in healthy subjects: The HUNT fitness study. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 23 (6): 697–704.
  92. Helgerud, J. et al. (2007). Aerobic high-intensity intervals improve VO2max more than moderate training. Medicine and Science in Sports and Exercise 39 (4): 665–671.
  93. Burgomaster, K. et al. (2008). Similar metabolic adaptations during exercise after low volume sprint interval and traditional endurance training in humans. Journal of Physiology 586 (1): 151–160.
  94. Rønnestad, B. & Mujika, I. (2014). Optimizing strength training for running and cycling endurance performance: A review. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 24 (4): 603–612.
  95. McArdle, W. & Katch, F. & Katch, V. (2014). Exercise Physiology. Nutrition, Energy and Human Performance. 8th Edition. LWW.
  96. Iwasaki, K. & Zhang, R. & Zuckerman, J. & Levine, B. (2003). Dose-response relationship of the cardiovascular adaptation to endurance training in healthy adults: how much training for what benefit? Journal of Applied Physiology 95 (4): 1575–1583.
  97. Lee, I. & Hsieh, C. & Paffenbarger, R. Jr. (1995). Exercise intensity and longevity in men. The Harvard Alumni Health Study. JAMA (15): 1179–1184.
  98. O’Keefe, J. et al. (2012). Potential adverse cardiovascular effects from excessive endurance exercise. Mayo Clinic Proceedings 87 (6): 587–595.
  99. Abdulla, J. & Nielsen, J. (2009). Is the risk of atrial fibrillation higher in athletes than in the general population? A systematic review and meta-analysis. Europace 11 (9): 1156–1159.
  100. Möhlenkamp, S. et al. (2008). Running: the risk of coronary events : Prevalence and prognostic relevance of coronary atherosclerosis in marathon runners. European Heart Journal 29 (15): 1903–1910.
  101. Kröger, K. et al. (2011). Carotid and peripheral atherosclerosis in male marathon runners. o43 (7): 1142–1147.
  102. Ristolainen, L. & Kettunen, J. & Waller, B. & Heinonen, A. & Kujala, U. (2014). Training-related  risk factors in the etiology of overuse injuries in endurance sports. Journal of Sports Medicine and Physical Fitness 54 (1): 78–87.
  103. Williams, P. & Thompson, P. (2013). Walking versus running for hypertension, cholesterol, and diabetes mellitus risk reduction. Arteriosclerosis and Thrombosis and Vascular Biology 33 (5): 1085–1091.
  104. Wilson, J. et al. (2012). Concurrent  training: a meta-analysis examining interference of aerobic and resistance exercises. Journal of Strength and Conditioning Research 26 (8): 2293–2307.
  105. Andersen, L. & Aagaard, P. (2006). Influence of maximal muscle strength and intrinsic muscle contractile properties on contractile rate of force development. European Journal of Applied Physiology 96 (1): 46–52.
  106. Hubal, M. et al. (2005). Variability in muscle size and strength gain after unilateral resistance training. Medicine and Science in Sports and Exercise 37 (6): 964–972.
  107. Häkkinen, K. & Alén, M. & Komi, P. (1985). Changes in isometric force- and relaxation-time,  electromyographic and muscle fibre characteristics of human skeletal muscle during strength training and detraining. Acta Physiologica Scandinavica 125 (4): 573–585.
  108. Carroll, T. (2012). Emerging evidence that exercise-induced improvements in muscular strength are partly due to adaptations in the brain. Acta Physiologica 206 (2): 96–97.
  109. Muraoka, T. & Muramatsu, T. & Fukunaga, T. & Kanehisa, H. (2005). Elastic properties of human Achilles tendon are correlated to muscle strength. Journal of Applied Physiology 99 (2): 665–659.
  110. Sundell, J. (2012). Voimaharjoittelu – ohje keski-ikäisille ja vanhemmille. Lääkärikirja Duodecim. [luettu: 11.7.2015]
  111. Gentil, P. et al. (2013). Effect of adding single-joint exercises to a multi-joint exercise resistance-training program on strength and hypertrophy in untrained subjects. Applied Physiology Nutrition and Metabolism 38 (3): 341–344.
  112. de Franca, H. et al. (2015). The effects of adding single-joint exercises to a multi-joint exercise resistance training program on upper body muscle strength and size in trained men. Applied Physiology Nutrition and Metabolism. Abstract. [luettu: 15.7.2015]
  113. NZIHF. Time under tension – how to use TUT for great results and variety. The New Zealand Institute of Health and Fitness. [luettu 13.7.2015]
  114. Burd, N. et al.  (2012). Muscle time under tension during resistance exercise stimulates differential muscle protein sub-fractional synthetic responses in men. The Journal of Physiology 590 (Pt 2): 351–362.
  115. Busso, T. & Candau, R. & Lacour, J. (1994). Fatigue and fitness modelled from the effects of training on performance. European Journal of Applied Physiology 69 (1): 50–54.
  116. Turner, A. (2011). The science and practice of periodization: A brief review. Strength and Conditioning Journal 33 (1): 34–46.
  117. Zatsiorsky, V. & Kraemer, W. (2006). Science and Practice of Strength Training (2nd edition). Champaign, Illinois: Human Kinetics Publishers.
  118. Eifler, C. (2015). Short-term effects of different loading schemes in fitness-related resistance training. Journal of Strength and Conditioning Research 2015 Dec 12. [Epub ahead of print]
  119. Rippetoe, M. (2011). Starting Strength, 3rd edition. The Aasgaard Company.
  120. Jurca, R. et al. (2005). Association of muscular strength with incidence of metabolic syndrome in men. Medicine and Science in Sports and Exercise 37 (11): 1849–1855.
  121. Cornelissen, V. & Fagard, R. & Coeckelberghs, E. & Vanhees, L. (2011). Impact of resistance  training on blood pressure and other cardiovascular risk factors: a meta-analysis of randomized, controlled trials. Hypertension 58 (5): 950–958.
  122. Tanasescu, M. et al. (2002). Exercise type and intensity in relation to coronary heart disease in men. Journal of the American Medical Association 288 (16): 1994–2000.
  123. Sénéchal, M. et al. (2014). Cut points of muscle strength associated with metabolic syndrome in men. Medicine and Science in Sports and Exercise 46 (8): 1475–1481.
  124. Roberts, C. et al. (2015). Strength fitness and body weight status on markers of cardiometabolic health. Medicine and Science in Sports and Exercise 47 (6): 1211–1218.
  125. Kelley, G. & Kelley, K. & Tran, Z. (2001). Resistance training and bone mineral density in women: a meta-analysis of controlled trials. American Journal of Physical Medicine and Rehabilitation 80 (1): 65–77.
  126. Peterson, M. & Rhea, M. & Sen, A. & Gordon, P. (2010). Resistance exercise for muscular strength in older adults: a meta-analysis. Ageing Research Reviews 9 (3): 226–237. Review.
  127. Willis, L. et al. (2012). Effects of aerobic and/or resistance training on body mass and fat mass in overweight or obese adults. Journal of Applied Physiology 113 (12): 1831–1837.
  128. Beattie, K. & Kenny, I. & Lyons, M. & Carson, B. (2014). The effect of strength training on performance in endurance athletes. Sports Medicine 44 (6): 845-865.
  129. Andersen, L. et al. (2010). Effect of physical exercise interventions on musculoskeletal painin all body regions among office workers: a one-year randomized controlled trial. Manual Therapy 15 (1): 100–104.
  130. Ruiz, J. et al. (2008). Association between muscular strength and mortality in men: prospective cohort study. British Medical Journal 337: a439.
  131. Hurley, B. & Roth, S. (2000). Strength training in the elderly: effects on risk factors  for age-related diseases. Sports Medicine 30 (4): 249–268. Review.
  132. Roth, S. & Ferrell, R. & Hurley, B. (2000). Strength training for the prevention and treatment of sarcopenia. Journal of Nutrition Health and Aging 4 (3): 143–155. Review.
  133. Yu, J. (2015). The etiology and exercise implications of sarcopenia in the elderly. International Journal of Nursing Sciences 2 (2): 199–203.
  134. Roubenoff, R. (2000) Sarcopenia and its implications for the elderly. European Journal of Clinical Nutrition 54 Suppl 3: S40–77. Review.
  135. Battaglini, C. & Hackney, A. & Goodwin, M. (2012). Cancer cachexia: muscle physiology and  exercise training. Cancers 4 (4): 1247–1251.
  136. Mazur, L. & Yetman, R. & Risser, W. (1993). Weight-training injuries. Common injuries and preventative methods. Sports Medicine 16 (1): 57–63. Review.
  137. Augustsson, S. (2009). Strength training for physical performance and injury prevention in sports. University of Gothenburg. Doctoral thesis. [luettu: 23.7.2015]
  138. Raymond, M. et al. (2013). Systematic review of high-intensity progressive resistance strength training of the lower limb compared with other intensities of strength training in older adults. Arch Physical Medicine and Rehabilitation 94 (8): 1458–1472.
  139. Anwer, S. & Alghadir, A. (2014). Effect of isometric quadriceps exercise on muscle strength, pain, and function in patients with knee osteoarthritis: a randomized controlled study. Journal of Physical Therapy Science 26 (5): 745–748.
  140. Carlson, D. & Dieberg, G. & Hess, N. & Millar, P. & Smart, N. (2014). Isometric exercise training for blood pressure management: a systematic review and meta-analysis. Mayo Clinic Proceedings 89 (3): 327–334.
  141. Jones, D. & Rutherford, O. (1987). Human muscle strength training: the effects of three different regimens and the nature of the resultant changes. Journal of Physiology 391: 1–11.
  142. Adams, G. & Cheng, D. & Haddad, F. & Baldwin, K. (2004). Skeletal muscle hypertrophy in response to isometric, lengthening, and shortening training bouts of equivalent duration. Journal of Applied Physiology 96 (5): 1613–1618.
  143. Thibaudeau, C. (2014). Theory and Application of Modern Strength and Power Methods: Modern methods of attaining super-strength. CreateSpace Independent Publishing Platform. [luettu: 22.11.2015]
  144. Zatsiorsky, V. & Raitsin, L. (1974). Transfer of cumulative training in strength exercises. Theory and practice of Physical Culture 6: 7–14. in: Zatsiorsky, V. & Kraemer, W. (2006). Science and Practice of Strength Training (2nd edition). Champaign, Illinois: Human Kinetics Publishers.
  145. Herman-Montemayor, J & Hikida, R. & Staron, R. (2015). Early-Phase Satellite Cell and Myonuclear Domain Adaptations to Slow-Speed vs. Traditional Resistance Training Programs. The Journal of Strength and Conditioning Research 29 (11): 3105–3114.
  146. Mazzetti, S. & Douglass, M. & Yocum, A. & Harber, M. (2007). Effect of explosive versus slow contractions and exercise intensity on energy expenditure. Medicine and Science in Sports and Exercise 39 (8): 1291–1301.
  147. Westcott, W. et al. (2001). Effects of regular and slow speed resistance training on muscle strength. The Journal of Sports Medicine and Physical Fitness 41 (2): 154–158.
  148. Hunter, G. & Seelhorst, D. & Snyder, S. (2003). Comparison of metabolic and heart rate responses to super slow vs. traditional resistance training. Journal of Strength and Conditioning Research 17 (1): 76–81.
  149. Schoenfeld, B. (2011). The use of specialised training techniques to maximize muscle hypertrophy. Strength and Conditioning Journal 33 (4): 60–65.
  150. Schoenfeld, B. (2010). The mechanisms of muscle hypertrophy and their application to  resistance training. Journal of Strength and Conditioning Research 24 (10): 2857–2872.
  151. Roig, M. et al. (2009). The effects of eccentric versus concentric resistance training on muscle strength and mass in healthy adults: a systematic review with meta-analysis. British Journal of Sports Medicine 43 (8): 556–568.
  152. Friedmann-Bette, B. et al. (2010). Effects of strength training with eccentric overload on muscle adaptation in male athletes. European Journal of Applied Physiology 108 (4): 821–836.
  153. http://www.arthurjonesexercise.com/home.html
  154. Edge, J. et al. (2013). Altering the rest interval during high-intensity interval training does not affect muscle or performance adaptations. Experimental Physiology 98 (2): 481–490.
  155. Laursen, P. & Shing, C. & Peake, J. & Coombes, J. & Jenkins, D. (2005). Influence of high-intensity interval training on adaptations in well-trained cyclists. Journal of Strength and Conditioning Research 19 (3): 527–533.
  156. Astorino, T. & Allen, R. & Roberson, D. & Jurancich, M. (2012). Effect of high-intensity interval training on cardiovascular function, VO2max, and muscular force. Journal of Strength and Conditioning Research 26 (1): 138–145.
  157. Jelleyman, C. et al. (2015). The  effects of high-intensity interval training on glucose regulation and insulin resistance: a meta-analysis. Obesity Reviews 16 (11): 942–961. Review.
  158. Esfarjani, F. & Laursen, P. (2007). Manipulating high-intensity interval training: effects on VO2max, the lactate threshold and 3000 m running performance in moderately trained males. Journal of Science and Medicine in Sport 10 (1): 27–35.
  159. Boutcher, S. (2011). High-intensity intermittent exercise and fat loss. Journal of Obesity 2011: 868305.
  160. Lee, I. & Paffenbarger, R. Jr. (2000). Associations of light, moderate, and vigorous intensity physical activity with longevity. The Harvard Alumni Health Study. American Journal of Epidemiology 151 (3): 293–299.
  161. MacDougall, J. et al. (1998). Muscle performance and enzymatic adaptations to sprint interval training. Journal of Applied Physiology 84 (6): 2138–2142.
  162. Ramos, J. & Dalleck, L. & Tjonna, A. & Beetham, K. & Coombes, J. (2015). The impact of high-intensity interval training versus moderate-intensity continuous training on vascular function: a systematic review and meta-analysis. Sports Medicine 45 (5): 679–692.
  163. Weston, K. & Wisløff, U. & Coombes, J. (2014). High-intensity interval training in patients with lifestyle-induced cardiometabolic disease: a systematic review and meta-analysis. British Journal of Sports Medicine 48 (16): 1227–1234.
  164. Milanović, Z. & Sporiš, G. & Weston, M. (2015). Effectiveness of High-Intensity Interval Training (HIT) and Continuous Endurance Training for VO2max Improvements: A Systematic Review and Meta-Analysis of Controlled Trials. Sports Medicine 45 (10): 1469–1481.
  165. Trapp, E. & Chisholm, D. & Freund, J. & Boutcher, S. (2008). The effects of high-intensity intermittent exercise training on fat loss and fasting insulin levels of young women. International Journal of Obesity 32 (4): 684–691.
  166. Tremblay, A. & Simoneau, J. & Bouchard, C. (1994). Impact of exercise intensity on body fatness and skeletal muscle metabolism. Metabolism 43 (7): 814–818.
  167. Treuth, M. & Hunter, G. & Williams, M. (1996). Effects of exercise intensity on 24-h energy expenditure and substrate oxidation. Medicine and Science in Sports and Exercise 28 (9): 1138–1143.
  168. Børsheim, E. & Bahr, R. (2003). Effect of exercise intensity, duration and mode on post-exercise oxygen consumption. Sports Medicine 33 (14): 1037–1060. Review.
  169. Tabata, I. et al. (1996). Effects of moderate-intensity endurance and high-intensity intermittent training  on anaerobic capacity and VO2max. Medicine and Science in Sports and Exercise 28 (10): 1327–1330.
  170. Little, J. & Safdar, A. & Wilkin, G. & Tarnopolsky, M. & Gibala, M. (2009). A practical model of low-volume high-intensity interval training induces mitochondrial biogenesis in human skeletal muscle: potential mechanisms. Journal of Physiology 588 (Pt 6): 1011–1022.
  171. Ross, A. & Leveritt, M. (2001). Long-term metabolic and skeletal muscle adaptations to short-sprint training: implications for sprint training and tapering. Sports Medicine 31 (15): 1063–1082. Review.
  172. Meckel, Y. et al.  (2009). The effect of a brief sprint interval exercise on growth factors and inflammatory mediators. Journal of Strength and Conditioning Research 23 (1): 225–230.
  173. Meckel, Y. at al. (2011). Hormonal and inflammatory responses to different types of sprint interval training. Journal of Strength and Conditioning Research 25 (8): 2161–2169.
  174. Macpherson, R. & Hazell, T. & Olver, T. & Paterson, D. & Lemon, P. (2011). Run sprint interval training improves aerobic performance but not maximal cardiac output. Medicine and Science in Sports and Exercise 43 (1): 115–122.
  175. de Salles, B. et al. (2009). Rest interval between sets in strength training. Sports Medicine 39 (9): 765–777.
  176. Paoli, A. at al. (2012). High-Intensity Interval Resistance Training (HIRT) influences resting energy expenditure and respiratory ratio in non-dieting individuals. Journal of Translational Medicine 10: 237.
  177. Smith, M. & Sommer, A. & Starkoff, B. & Devor, S. (2013). Crossfit-based high-intensity power training improves maximal aerobic fitness and body composition. Journal of Strength  and Conditioning Research 27 (11): 3159–3172.
  178. Suomen Voimisteluliitto. Voimisteluliiton historiaa. SVUL. [luettu 13.8.2015]
  179. Dowdell, T. (2013). Benefits of gymnastics participation for school age children. [luettu: 13.8.2015]
  180. Hoffman, E. & Escolar, D. (2006). Translating Mighty Mice into Neuromuscular Therapeutics : Is Bigger Muscle Better? The American Journal of Pathology 168 (6): 1775–1778.
  181. Gymnastics WOD. (2015). Movements library.  [luettu: 5.9.2015]
  182. Lake, J. & Lauder, M. (2012). Kettlebell swing training improves maximal and explosive strength. The Journal of Strength and Conditioning Research 26 (8): 2228–2233.
  183. Budnar, R. Jr. et al. (2014). The acute hormonal response to the kettlebell swing exercise. The Journal of Strength and Conditioning Research 28 (10): 2793–2800.
  184. Farrar, R. & Mayhew, J. & Koch, A. (2010). Oxygen cost of kettlebell swings. The Journal of Strength and Conditioning Research 24 (4): 1034–1036.
  185. Le Corre, E. (2009). The Roots of “Methode Naturelle”.  [luettu: 8.9.2015]
  186. Bowman, K. & Lewis, J. (2014). Move Your DNA: Restore Your Health Through Natural Movement. Carlsborg, WA: Propriometrics Press. [luettu: 8.9.2015]
  187. Alloway, R. & Alloway, T. (2015). THE WORKING MEMORY BENEFITS OF PROPRIOCEPTIVELY DEMANDING TRAINING: A PILOT STUDY. Perceptual Motor Skills 120 (3): 766–775.
  188. Edwardes, D. (2009). The Parkour & Freerunning Handbook. London: Virgin Books. [luettu: 12.9.2015]
  189. Grosprêtre, S. & Lepers, R. (2015). Performance characteristics of Parkour practitioners:  Who are the traceurs? European Journal of Sport Science 12: 1–10.
  190. Puddle, D. & Maulder, P. (2013). Ground reaction forces and loading rates associated with parkour and traditional drop landing techniques. Journal of Sports Science and Medicine 12 (1): 122–129.
  191. Wanke, E. & Thiel, N. & Groneberg, D. & Fischer, A. (2013). Parkour – “Art of Movement” and its injury risk. Sportverletz Sportschaden 27 (3): 169–176.
  192. Myers, T. (2014). Anatomy Trains: Myofascial Meridians for Manual and Movement Therapists (3rd Edition). London: Churchill Livingstone. [luettu: 6.10.2015]
  193. Pacheco, M. & Teixeira, L. & Franchini, E. & Takito, M. (2013). Functional vs. Strength training in adults: specific needs define the best intervention. International Journal of Sports Physical Therapy 8 (1): 34–43.
  194. Buchner, D. (1997). Preserving mobility in older adults. Western Journal of Medicine 167 (4): 258–264. Review.
  195. Solonen, K. & Nummi, J. (1993). Nivelten liikkeiden mittaaminen. Suomen Lääkärilehti 3/93. Eripainos Suomen Lääkärilehden numerosta 20/71. s. 1–20.
  196. Gulgin, H., & Hoogenboom, B. (2014). The Functional Movement Screening (FMS): An inter-rater reliability study between raters of varied experience. International Journal of Sports Physical Therapy 9 (1): 14–20.
  197. Page, P. (2012). Current concepts in muscle stretching for exercise and rehabilitation. International Journal of Sports Physical Therapy 7 (1): 109–119.
  198. Bandy, W. & Irion, J. (1994). The effect of time on static stretch on the flexibility of the hamstring muscles. Physical Therapy 74 (9): 845–852.
  199. McHugh, M. & Magnusson, S. & Gleim, G. & Nicholas, J. (1992). Viscoelastic stress relaxation in human skeletal muscle. Medicine and Science in Sports and Exercise 24 (12): 1375–1382.
  200. Herda, T. & Cramer, J. & Ryan, E. & McHugh, MP. & Stout, J. (2008). Acute effects of static versus dynamic stretching on isometric peak torque, electromyography, and mechanomyography of the biceps femoris muscle. Journal of Strength and Conditioning Research 22 (3) :809–817.
  201. Hough, P. & Ross, E. & Howatson, G. (2009). Effects of dynamic and static stretching on vertical jump performance and electromyographic activity. Journal of Strength and Conditioning Research 23 (2): 507–512.
  202. McHugh, M. & Nesse, M. (2008). Effect of stretching on strength loss and pain after eccentric exercise. Medicine and Science in Sports and Exercise 40 (3): 566–573.
  203. Herman, S. & Smith, D. (2008). Four-week dynamic stretching warm-up intervention elicits longer-term performance benefits. Journal of Strength and Conditioning Research 22 (4): 1286–1297.
  204. Fryer, G. (2011). Muscle energy technique: An evidence-informed approach. International Journal of Osteopathic Medicine 14 (1): 3–9.
  205. Hindle, K. & Whitcomb, T. & Briggs, W. & Hong, J. (2012). Proprioceptive Neuromuscular Facilitation (PNF): Its Mechanisms and Effects on Range of Motion and Muscular Function. Journal of Human Kinetics 31: 105–113.
  206. Fryer, G. & Pearce, A. (2013). The effect of muscle energy technique on corticospinal and spinal reflex excitability in asymptomatic participants. Journal of Bodywork and Movement Therapies 17 (4): 440–447.
  207. Speakman, J. (2005). Body size, energy metabolism and lifespan. Journal of Experimental Biology 208 (Pt 9): 1717–1730. Review.
  208. Martarelli, D. & Cocchioni, M. & Scuri, S. & Pompei, P. (2011). Diaphragmatic breathing reduces postprandial oxidative stress. The Journal of Alternative and Complementary Medicine 17 (7): 623–628.
  209. Martarelli, D. & Cocchioni, M. & Scuri, S. & Pompei, P. (2011). Diaphragmatic breathing reduces exercise-induced oxidative stress. Evidence Based Complementary and Alternative Medicine 2011: 932430.
  210. Hulbert, A. & Pamplona, R. & Buffenstein, R. & Buttemer, W. (2007). Life and death: metabolic rate, membrane composition, and life span of animals. Physiological Reviews87 (4): 1175–1213. Review.
  211. Kox, M. et al. (2012). The influence of concentration/meditation on autonomic nervous system activity and the innate immune response: a case study. Psychosomatic Medicine 74 (5): 489–494.
  212. Kox, M. et al. (2014) Voluntary activation of the sympathetic nervous system and attenuation of the innate immune response in humans. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America 111 (20): 7379–7384.
  213. Serebrovskaya, T. & Swanson, R. & Kolesnikova, E. (2003). Intermittent hypoxia: mechanisms of action and some applications to bronchial asthma treatment. Journal of Physiology and Pharmacology 54 (Suppl 1): 35–41. Review.
  214. Parkes, M. (2006). Breath-holding and its breakpoint. Experimental Physiology 91 (1): 1–15. Review.
  215. Malshe, P. (2011). Nisshesha rechaka pranayama offers benefits through brief intermittent hypoxia. Ayu 32 (4): 451–457.
  216. Miyamura, M. & Ishida, K. (1990). Adaptive changes in hypercapnic ventilatory response during training and detraining. European Journal of Applied Physiology and Occupational Physiology 60 (5): 353–359.
  217. Woorons, X. et al. (2010). Exercise with hypoventilation induces lower muscle oxygenation and higher blood lactate concentration: role of hypoxia and hypercapnia. European Journal of Applied Physiology 110 (2): 367–377.
  218. Dale, E. & Ben Mabrouk, F. & Mitchell, G. (2014). Unexpected benefits of intermittent hypoxia: enhanced respiratory and nonrespiratory motor function. Physiology 29 (1): 39–48. Review.
  219. Katayama, K. & Matsuo, H. & Ishida, K. & Mori, S. & Miyamura, M. (2003). Intermittent hypoxia improves endurance performance and submaximal exercise efficiency. High Altitude Medicine and Biology 4 (3): 291–304.
  220. Hellemans J. (1999) Intermittent hypoxic training: a review. Proceedings from the Gatorade International Triathlon Science II Conference Noosa Australia Nov. 7-8 1999.
  221. Martarelli, D. & Cocchioni, M. & Scuri, S. & Pompei, P. (2011). Diaphragmatic breathing reduces exercise-induced oxidative stress. Evidence Based Complementary and Alternative Medicine 2011: 932430.
  222. Verkhoshansky, N. (2012). Shock method and plyometrics: Updates and in-depth examination. Verkhoshansky Special Strength Training Methodology.
  223. Asmussen, E. & Bonde-Petersen, F. (1974). Storage of elastic energy in skeletal muscles in man. Acta Physiologica Scandinavica 91 (3): 385–392.
  224. Adams, K. &, O’Shea, J. & O’Shea, K. & Climstein, M. (1992). The effects of six weeks of squat, plyometric and squat-plyometric training on power production. Journal of Applied Sports Science Research 6: 36–41.
  225. Bobbert, M. & Huijing, P. & van Ingen Schenau, G. (1987). Drop jumping. I. The influence of jumping technique on the biomechanics of jumping. Medicine and Science in Sports and Exercise 19 (4): 332–338.
  226. Brown, M. & Mayhew, J. & Boleach, L. (1986). Effect of plyometric training on vertical jump performance in high school basketball players. Journal of Sports Medicine and Physical Fitness 26 (1): 1–4.
  227. Cornu, C. & Almeida Silveira, M. & Goubel, F. (1997). Influence of plyometric training on the mechanical impedance of the human ankle joint. European Journal of Applied Physiology and Occupational Physiology 76 (3): 282–288.
  228. Holcomb, W. & Lander, J. & Rutland, R. & Wilson, G. (1996). The effectiveness of a modified plyometric program on power and vertical jump. The Journal of Strength  and Conditioning Research 10: 89–92.
  229. Moreira, L. et al. (2014). Physical exercise and osteoporosis: effects of different types of exercises on bone and physical function of postmenopausal women. Arquivos Brasilieros de Endocrinologica & Metabologica 58 (5): 514–522. Review.
  230. Vlachopoulos, D. & Barker, A. & Williams, C. & Knapp, K. &, Metcalf, B. & Gracia-Marco, L. (2015). Effect of a program of short bouts of exercise on bone health in adolescents involved in different sports: the PRO-BONE study protocol. BMC Public Health 15: 361.
  231. de Villarreal, E. & Kellis, E. & Kraemer, W. & Izquierdo, M. (2009). Determining variables of  plyometric training for improving vertical jump height performance: a meta-analysis. Journal of Strength and Conditioning Research 23 (2): 495–506.
  232. de Villarreal, E. & Kellis, E. & Kraemer, W. & Izquierdo, M. (2009). Determining variables of plyometric training for improving vertical jump height performance: a meta-analysis. Journal of Strength and Conditioning Research 23 (2): 495–506.
  233. Donoghue, O. & Shimojo, H. & Takagi, H. (2011). Impact forces of plyometric exercises performed on land and in water. Sports Health 3 (3): 303–309.
  234. Ramírez-Campillo, R. et al. (2014). Effects of plyometric training on endurance and explosive strength performance in competitive middle- and long-distance runners.  The Journal of Strength and Conditioning Research 28 (1): 97–104.
  235. Carter, A. & Kaminski, T. & Douex, A. Jr. & Knight, C. & Richards, J. (2007). Effects of high volume upper extremity plyometric training on throwing velocity and functional strength ratios of the shoulder rotators in collegiate baseball players. The Journal of Strength and Conditioning Research 21 (1): 208–215.
  236. Orlick, T. (1998). Embracing Your Potential. Champaign, Illinois: Human Kinetics. [luettu: 1.12.2015]
  237. Schack, T. & Essig, K. & Frank, C. & Koester, D. (2014). Mental representation and motor imagery training. Frontiers in Human Neuroscience 8: 328.
  238. Schack, T. & Ritter, H. (2013). Representation and learning in motor action—Bridges between experimental research and cognitive robotics. New Ideas in Psychology 31 (3): 258–269.
  239. Matikka, L. & Roos-Salmi, M. (2012). Urheilupsykologian perusteet. Helsinki: Liikuntatieteellinen seura ry. [luettu: 1.12.2015]
  240. Rizzolatt,i G. & Craighero, L. (2004). The mirror-neuron system. Annual Reviews in Neuroscience 27: 169–192. Review.
  241. Calvo-Merino, B. & Glaser, D. & Grèzes, J. & Passingham, R. & Haggard, P. (2005). Action observation and acquired motor skills: an FMRI study with expert dancers. Cerebral Cortex 15 (8): 1243–1239.
  242. Shimada, S. (2009). Modulation of motor area activity by the outcome for a player during observation of a baseball game. PLoS One 4 (11): e8034.
  243. Coyle, E. (2004). Fluid and fuel intake during exercise. Journal of Sports Sciences 22 (1): 39–55.
  244. Judelson, D. et al. (2008), Effect of hydration state on resistance exercise-induced endocrine markers of anabolism, catabolism, and metabolism. Journal Of Applied Physiology 105 (3): 816–824.
  245. Maresh, C. et al.  (2006). Effect of hydration state on testosterone and cortisol responses to training-intensity exercise in collegiate runners. International Journal Of Sports Medicine 27 (10): 765–770.
  246. Jéquier, E. & Constant, F. (2010). Water as an essential nutrient: the physiological basis of hydration. European Journal Of Clinical Nutrition 64 (2): 115–123.
  247. Weinstein, J. & Anderson, S. (2010). The aging kidney: physiological changes. Advances in Chronic Kidney Disease 17 (4): 302–307.
  248. Sawka, M. & Cheuvront, S. & Carter, R. (2005). Human water needs. Nutrition Reviews 63 (6 Pt 2): S30–39.
  249. Lee, J. & Kim, T. & Min, Y. & Yang, H. (2014). Long distance runners present upregulated sweating responses than sedentary counterparts. Public Library Of Science One 9 (4): e93976.
  250. Cheuvront, S. & Carter, R. & Castellani, J. & Sawka, M. (2005). Hypohydration impairs endurance exercise performance in temperate but not cold air. Journal Of Applied Physiology 99 (5): 1972–1976
  251. MacLeod, H. & Sunderland, C. (2012). Previous-day hypohydration impairs skill performance in elite female field hockey players. Scandinavian Journal Of Medicine & Science In Sports 22 (3): 430–438.
  252. Baker, L. & Conroy, D. & Kenney, W. (2007). Dehydration impairs vigilance-related attention in male basketball players. Medicine In Science And In Sports Exercise 39 (6): 976–983.
  253. Adan, A. (2012). Cognitive performance and dehydration. Journal Of The American Collage Of Nutrition 31 (2): 71–78.
  254. Armstrong, L. et al. (2012). Mild dehydration affects mood in healthy young women. The Journal Of Nutrition 142 (2): 382–388.
  255. Wall, B. &, Watson, G. & Peiffer, J. & Abbiss, C. & Siegel, R. & Laursen, P. (2013). Current hydration guidelines are erroneous: dehydration does not impair exercise performance in the heat. British Journal Of Sports Medicine 49 (16): 1077–1083
  256. Goulet, E. (2011). Effect of exercise-induced dehydration on time-trial exercise performance: a meta-analysis. British Journal Of Sports Medicine 45 (14): 1149–1156.
  257. Armstrong, L.E., Soto, J.A., Hacker, F.T. Jr, Casa, D.J., Kavouras, S.A., Maresh, C.M. (1998). Urinary indices during dehydration, exercise, and rehydration. Internationa Journal Of Sports Nutrition..Dec; 8(4): 345–355.
  258. Ismail, I., Singh, R., Sirisinghe, R.G. (2007). Rehydration with sodium-enriched coconut water after exercise-induced dehydration. The Southeast Asian Journal Of Tropical Medicine And Public Health .13: 769–785
  259. Murray, R. (1987). The effects of consuming carbohydrate-electrolyte beverages on gastric emptying and fluid absorption during and following exercise. Sports Medicine. 4: 322–351.
  260. van der Lans, A. A. & al (2013). Cold acclimation recruits human brown fat and increases nonshivering thermogenesis. The Journal of Clinical Investigation. 2013 Aug 1;123(8):3395-3403.
  261. Ouellet, V. & al (2012). Brown adipose tissue oxidative metabolism contributes to energy expenditure during acute cold exposure in humans. The Journal of Clinical Investigation 122 (2): 545–52.
  262. Dempersmier, J. et al. (2015). Cold-Inducible Zfp516 Activates UCP1 Transcription to Promote Browning of White Fat and Development of Brown Fat. Molecular Cell 57(2):235-246.
  263. Rintamäki, H. (2007). Human responses to cold. Alaska Medicine 49 (2 Suppl): 29–31.
  264. Butcher J. (2005). Profile: Lewis Gordon Pugh–polar swimmer. Lancet 366 (Suppl 1): S23-24.
  265. Radboud University Nijmegen Medical Centre. (2011). Research on ’Iceman’ Wim Hof suggests it may be possible to influence autonomic nervous system and immune response. ScienceDaily [luettu 20.12.2014]
  266. Dulloo, A. G. & Duret, C. & Rohrer, D. & Girardier, L. & Mensi, N. & Fathi, M. & Chantre, P. & Vandermander, J. (1999). Efficacy of a green tea extract rich in catechin polyphenols and caffeine in increasing 24-h energy expenditure and fat oxidation in humans. The American Journal of Clinical Nutrition. 1999 Dec;70(6):1040-5.
  267. Marriott, B. & Carlson, S. (1996). Nutritional Needs In Cold And In High-Altitude Environments: Applications for Military Personnel in Field Operations. Institute of Medicine (US) Committee on Military Nutrition Research. [luettu 20.12.2014]
  268. Roberts, L. et al. (2015). Post-exercise cold water immersion attenuates acute anabolic signalling and long-term adaptations in muscle to strength training. The Journal of Physiology 593 (18): 4285–4301.
  269. Mattson, M. (2008). Hormesis Defined. Ageing Research Reviews 7 (1): 1–7.
  270. Huh, J. & Dincer, F. & Mesfum, E. & Mantzoros, C. (2014). Irisin stimulates muscle growth-related genes and regulates adipocyte differentiation and metabolism in humans. International Journal of Obesity 38 (12): 1538–1544.
  271. Lee, P. et al. (2014). Irisin and FGF21 are cold-induced endocrine activators of brown fat function in humans. Cell Metabolism 19 (2): 302–309.
  272. Mackey, A. et al. (2011). Sequenced response of extracellular matrix deadhesion and fibrotic regulators after muscle damage is involved in protection against future injury in human skeletal muscle. FASEB Journal 25 (6): 1943–1959.
  273. Gondin, J. & Cozzone, P. & Bendahan, D. (2011). Is high-frequency neuromuscular electrical stimulation a suitable tool for muscle performance improvement in both healthy humans and athletes? European Journal of Applied Physiology 111 (10): 2473–2487.
  274. Bickel, C. & Gregory, C. & Dean, J. (2011). Motor unit recruitment during neuromuscular electrical stimulation: a critical appraisal. European Journal of Applied Physiology 111 (10): 2399–2407. Review.
  275. Ward, A. & Shkuratova, N. (2002). Russian electrical stimulation: the early experiments. Physical Therapy 82 (10): 1019–1030.
  276. Delitto, A. & Brown, M. & Strube, M. & Rose, S. & Lehman, R. (1989). Electrical stimulation of quadriceps femoris in an elite weight lifter: a single subject experiment. International Journal of Sports Medicine 10 (3): 187–191. Review.
  277. Bax, L. & Staes, F. & Verhagen, A. (2005). Does neuromuscular electrical stimulation strengthen the quadriceps femoris? A systematic review of randomised controlled trials. Sports Medicine 35 (3): 191–212. Review.
  278. Lake, D. (1992). Neuromuscular electrical stimulation. An overview and its application in the treatment of sports injuries. Sports Medicine 13 (5): 320–336. Review.
  279. Stein, C. & Fritsch, C. & Robinson, C. & Sbruzzi, G. & Plentz, R. (2015). Effects of Electrical Stimulation in Spastic Muscles After Stroke: Systematic Review and Meta-Analysis  of Randomized Controlled Trials. Stroke 46 (8): 2197–2205.
  280. Babault, N. & Cometti, C. & Maffiuletti, N. & Deley, G. (2011). Does electrical stimulation enhance post-exercise performance recovery? European Journal of Applied Physiology 111 (10): 2501–2507.
  281. Williams, K. & Moore, H. & Davies, A. (2015). Haemodynamic changes with the use of neuromuscular electrical stimulation compared to intermittent pneumatic compression. Phlebology 30 (5): 365–372.
  282. Maffiuletti, N. & Minetto, M. & Farina, D. & Bottinelli, R. (2011). Electrical stimulation for neuromuscular testing and training: state-of-the art and unresolved issues. European Journal of Applied Physiology 111 (10): 2391–2397.
  283. Vanderthommen, M. & Duchateau, J. (2007). Electrical stimulation as a modality to improve performance of the neuromuscular system. Exercise and Sport Science Reviews 35 (4): 180–185.
  284. Guarascio, P. & Lusi, E. & Soccorsi, F. (2004). Electronic muscular stimulators: a novel unsuspected cause of rhabdomyolysis. British Journal of Sports Medicine 38 (4): 505; discussion 505.
  285. Martin, B. & Park, H. (1997). Analysis of the tonic vibration reflex: influence of vibration variables on motor unit synchronization and fatigue. European Journal of Applied Physiology and Occupational Physiology 75 (6): 504–511.
  286. Games, K. & Sefton, J. & Wilson, A. (2015). Whole-body vibration and blood flow and muscle oxygenation: a meta-analysis. Journal of Athletic Training 50 (5): 542–549.
  287. Rittweger, J. (2010). Vibration as an exercise modality: how it may work, and what its  potential might be. European Journal of Applied Physiology 108 (5): 877–904. Review.
  288. Slatkovska, L. & Alibhai, S. & Beyene, J. & Cheung, A. (2010). Effect of whole-body vibration  on BMD: a systematic review and meta-analysis. Osteoporosis International 21 (12): 1969–1980. Review.
  289. Bruyere, O. et al. (2005). Controlled whole body vibration to decrease fall risk and improve health-related quality of life of nursing home residents. Archives of Physical Medicine and Rehabilitation 86 (2): 303–307.
  290. Collado-Mateo, D. et al. (2015). Effects of Whole-Body Vibration Therapy in Patients with Fibromyalgia: A Systematic Literature Review. Evidence Based Complementary and Alternative Medicine 2015: 719082.
  291. Hazell, T. & Jakobi, J. & Kenno, K. (2007). The effects of whole-body vibration on upper-  and lower-body EMG during static and dynamic contractions. Applied Physiology Nutrition and Metabolism 32 (6): 1156–1163.
  292. Bertucci, W. & Arfaoui, A. & Duc, S. & Letellier, T. & Brikci, A. (2015). Effect of whole body vibration in energy expenditure and perceived exertion during intense squat exercise. Acta of Bioengineering and Biomechanics 17 (1): 87–93.
  293. Vissers, D. et al. (2010). Effect of long-term whole body vibration training on visceral adipose tissue: a preliminary report. Obesity Facts 3 (2): 93–100.
  294. Bosco, C. et al. (2000). Hormonal responses to whole-body vibration in men. European Journal of Applied Physiology 81 (6): 449–454.
  295. Pojskic, H. et al. (2015). Acute effects of loaded whole body vibration training on performance. Asian Journal of Sports Medicine 6 (1): e24054.
  296. Hortobágyi, T. & Lesinski, M. & Fernandez-Del-Olmo, M. & Granacher, U. (2015). Small and inconsistent effects of whole body vibration on athletic performance: a systematic review and meta-analysis. European Journal of Applied Physiology 115 (8): 1605–1625.
  297. Pojskic, H. et al. (2015). Acute effects of loaded whole body vibration training on performance. Asian J Sports Medicine 6 (1): e24054.
  298. Veqar, Z. & Imtiyaz, S. (2014). Vibration Therapy in Management of Delayed Onset Muscle Soreness (DOMS). Journal of Clinical and Diagnostic Research 8 (6): LE01-4. Review.
  299. Regterschot, G. et al. (2014). Whole body vibration improves cognition in healthy young adults. PLoS One 9 (6) :e100506.
  300. Smith, J. & Bishop, P. (1988). Rebounding exercise. Are the training effects sufficient for cardiorespiratory fitness? Sports Medicine 5 (1): 6–10. Review.
  301. Bhattacharya, A. & McCutcheon, E. & Shvartz, E. & Greenleaf, J. (1980). Body acceleration distribution and O2 uptake in humans during running and jumping. Journal of Applied Physiology 49 (5): 881–887.
  302. Leppäluoto, J. & Tapanainen, P. & Knip, M. (1987). Heat exposure elevates plasma immunoreactive growth hormone-releasing hormone levels in man. The Journal of Clinical Endocrinology and Metabolism 65 (5): 1035–1038.
  303. Scoon, G, & Hopkins, W. & Mayhew, S. & Cotter, J. (2007) Effect of post-exercise sauna bathing on the endurance performance of competitive male runners. Journal of Science Medicine Sport 10 (4): 259–262.
  304. Isomäki, H. (1988). The sauna and rheumatic diseases. Annals of Clinical Research 20 (4): 271–275.
  305. Kanji, G. & Weatherall, M. & Peter, R. & Purdie, G. & Page, R. (2015). Efficacy of regular sauna bathing for chronic tension-type headache: a randomized controlled study. The Journal of Alternative and Complementary Medicine 21 (2): 103–109.
  306. Laukkanen, T. & Khan, H. & Zaccardi, F. & Laukkanen, J. (2015). Association between sauna bathing and fatal cardiovascular and all-cause mortality events. JAMA Internal Medicine 175 (4): 542–548.
  307. Ernst, E. & Pecho, E. & Wirz, P. & Saradeth, T. (1990). Regular sauna bathing and the incidence  of common colds. Annals of Medicine 22 (4): 225–257.
  308. Iguchi, M. et al. (2012: Heat Stress and Cardiovascular, Hormonal, and Heat Shock Proteins in Humans. Journal of Athletic Training 47 (2): 184–190.
  309. Thompson, H. & Maynard, E. & Morales, E. & Scordilis, S. (2003). Exercise-induced HSP27, HSP70 and MAPK responses in human skeletal muscle. Acta Physiologica Scandinavica 178 (1): 61–72.
  310. McCarty, M. & Barroso-Aranda, J. & Contreras, F. (2009). Regular thermal therapy may promote insulin sensitivity while boosting expression of endothelial nitric oxide synthase–effects comparable to those of exercise training. Medical Hypotheses 73 (1): 103–105.
  311. Leppäluoto, J. et al.  (1986). Endocrine effects of repeated sauna bathing. Acta Physiologica Scandinavica 128 (3): 467–470.
  312. Vatansever, F. & Hamblin, M. (2012). Far infrared radiation (FIR): its biological effects and medical applications. Photonics and Lasers in Medicine 4: 255–266.
  313. Tei, C. et al.. (1995). Acute hemodynamic improvement by thermal vasodilation in congestive heart failure. Circulation 91 (10): 2582–2590.
  314. Ohori, T. et al. (2012). Effect of repeated sauna treatment on exercise tolerance and endothelial function in patients with chronic heart failure. The American Journal of Cardiology 2012 109 (1): 100–104.
  315. Kihara, T. et al. (2009). Waon therapy improves the  prognosis of patients with chronic heart failure. Journal of Cardiology 53 (2): 214–218.
  316. Chun-Chih, L. & Cheng-Lung, L. & Chia-Chi, L. (2013). Antioxidative effect of far-infrared radiation in human. Journal of Public Health Frontier 2 (2): 97–102.
  317. Mero, A. & Tornberg, J. & Mäntykoski, M. & Puurtinen, R. (2015). Effects of far-infrared sauna bathing on recovery from strength and endurance training sessions in men. Springerplus 4: 321.
  318. Oosterveld, F. et al. (2009). Infrared sauna in patients with rheumatoid arthritis and ankylosing spondylitis. A pilot study showing good tolerance, short-term improvement of pain and stiffness, and a trend towards long-term beneficial effects. Clinical Rheumatology 28 (1): 29–34.
  319. Matsushita, K. & Masuda, A. & Tei, C. (2008). Efficacy of Waon therapy for fibromyalgia. Internal Medicine 47 (16): 1473–1476
  320. Masuda, A. & Koga, Y. & Hattanmaru, M. & Minagoe, S. & Tei, C. (2005). The effects of repeated thermal therapy for patients with chronic pain. Psychotherapy and Psychosomatics 74 (5): 288–294.
  321. Sears, M. & Kerr, K. & Bray, R. (2012). Arsenic, cadmium, lead, and mercury in sweat: a systematic review. Journal of Environmental and Public Health 2012: 184745.
  322. Park, J. et al. (2013). Far-infrared radiation acutely increases nitric oxide production by increasing Ca(2+) mobilization and Ca(2+)/calmodulin-dependent protein kinase II-mediated phosphorylation of endothelial nitric oxide synthase at serine 1179. Biochemical and Biophysical Research Communications 436 (4): 601–606.
  323. Soejima, Y. et al.. (2015). Effects of Waon therapy on chronic fatigue syndrome: a pilot study. Internal Medicine 54 (3): 333–338.
  324. Carpenter, D. et al. (2015). Pilot study of application of the Hubbard detoxification program to veterans with Gulf War Illness. NCT01672710. [luettu 14.1.2016]
  325. Yu, G. & Laseter, J &, Mylander, C. (2011). Persistent organic pollutants in serum and several different fat compartments in humans. Journal of Environmental and Public Health 2011: 417980.
  326. Tretjak, Z. et al. (1990). Xenobiotic reduction and clinical improvements in capacitor workers: A feasible method. Journal of Environmental Science and Health 25 (7): 731–751.
  327. Carlson, L. & Hamsten, A. & Asplund, A. (1989). Pronounced lowering of serum levels of lipoprotein Lp(a) in hyperlipidaemic subjects treated with nicotinic acid. Journal of Internal Medicine 226 (4): 271–276.
  328. Jin, F. & Kamanna, V. & Kashyap, M. (1999). Niacin accelerates intracellular ApoB degradation by inhibiting triacylglycerol synthesis in human hepatoblastoma (HepG2) cells. Arteriosclerosis Thrombosis and Vascular Biology 19 (4): 1051–1059.
  329. Knapik, J. & East, W. (2014). History of United States Army physical fitness and physical readiness training. US Army Medical Department Journal Apr-Jun: 5–19.
  330. Seiler, S. (2011). A brief history of endurance testing in athletes. Sportscience 15: 40–86.
  331. Taylor, H. & Buskirk, E. & Henschel, A. (1955). Maximal oxygen intake as an objective measure of cardio-respiratory performance. Journal of Applied Physiology 8 (1): 73–80.
  332. Åstrand, P & Saltin, B. (1961). Maximal oxygen uptake and heart rate in various types of muscular activity. Journal of Applied Physiology 16: 977–981.
  333. Wassermann, K. & McIlroy, M. (1964). Detecting the threshold of anaerobic metabolism in cardiac patients during exercise. American Journal of Cardiology 14: 844–852.
  334. Rance, M. et al. (2005). Validity of a VO2 max prediction equation of the 2-km walk test in female seniors. International Journal of Sports Medicine 26 (6): 453–456.
  335. Oja, P. & Laukkanen, R. & Pasanen, M. & Tyry, T. & Vuori, I. (1991). A 2-km walking test for assessing the cardiorespiratory fitness of healthy adults. International Journal of Sports Medicine 12 (4): 356–362.
  336. Laukkanen, R. & Oja, P. & Pasanen, M. & Vuori, I. (1992). Validity of a two kilometre walking test for estimating maximal aerobic power in overweight adults. International Journal of Obesity Related  Metabolic Disorders 16 (4): 263–268.
  337. Laukkanen, R. & Oja, P. & Pasanen, M. &. Vuori, I. (1993). A two-kilometer walking test: effect of walking speed on the prediction of maximal oxygen uptake. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 3 (4): 263–266.
  338. Laukkanen, R. & Oja, P. & Pasanen, M. &. Vuori, I. (1993). Criterion validity of a two-kilometer walking test for predicting the maximal oxygen uptake of moderately to highly active middle-aged adults. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 3 (4): 267–272.
  339. Fletcher, G. et al. (2013). American Heart Association Exercise, Cardiac Rehabilitation, and Prevention Committee of the Council on Clinical Cardiology, Council on Nutrition, Physical Activity and Metabolism, Council on Cardiovascular and Stroke Nursing, and Council on Epidemiology and Prevention. Exercise standards for testing and training: a scientific statement from the American Heart Association. Circulation 128 (8): 873–934.
  340. Smith, A. & Evans, H. & Parfitt. G. & Eston, R. & Ferrar, K. (2015). Submaximal Exercise-Based Equations to Predict Maximal Oxygen Uptake in Older Adults: A Systematic Review.  Archives of Physical Medicine and Rehabilitation pii: S0003-–993(15)01324-6. Review.
  341. Evans, H. & Ferrar, K. & Smith, A. & Parfitt, G. & Eston, R. (2015). A systematic review of methods to predict maximal oxygen uptake from submaximal, open circuit spirometry in healthy adults. Journal of Science in Medicine and Sport 18 (2): 183–188.
  342. Piirilä, P. & Sovijärvi A. (2013). Spiroergometria fyysisen suorituskyvyn ja sitä rajoittavien tekijöiden arvioinnissa. Lääketieteellinen Aikakausikirja Duodecim 129 (12): 1251–1261.
  343. Grant, S. & Corbett, K. & Amjad, A. & Wilson, J. & Aitchison, T. (1995). A comparison of methods of predicting maximum oxygen uptake. British Journal of Sports Medicine 29 (3): 147–152.
  344. Tornberg, K. (2015). Varusmiesten kestävyyskunto huolestuttaa. Ruotuväki-lehti 29.10.2015. [luettu: 4.2.2016]
  345. Vandewalle, H. & Pérès, G. & Monod, H. (1987) Standard anaerobic exercise tests. Sports Medicine 4 (4): 268–289. Review.
  346. Bar-Or, O. (1987) The Wingate anaerobic test. An update on methodology, reliability and validity. Sports Medicine 4 (6): 381–394. Review.
  347. Smith, J. & Hill, D. (1991). Contribution of energy systems during a Wingate power test. British Journal of Sports Medicine 25 (4): 196–199.
  348. Hazell, T. & Macpherson, R. & Gravelle, B. & Lemon, P. (2010). 10 or 30-s sprint interval training bouts enhance both aerobic and anaerobic performance. European Journal of Applied Physiology 110 (1): 153–160.
  349. Lericollais, R. & Gauthier, A. & Bessot, N. & Davenne, D. (2011). Diurnal evolution of cycling biomechanical parameters during a 60-s Wingate test. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 21 (6): e106–114.
  350. Nummela, A. & Alberts, M. & Rijntjes, R. & Luhtanen, P. & Rusko, H. (1996). Reliability and validity of the maximal anaerobic running test. International Journal of Sports Medicine Suppl 2: S97–102.
  351. Nummela, A. & Hämäläinen, I. & Rusko, H. (2007). Comparison of maximal anaerobic running tests on a treadmill and track. Journal of Sports Sciences 25 (1): 87–96.
  352. Nummela, A. (2014). Nopeuskestävyys: MART-testi antaa käyttötietoa suorituskyvyn kehittymisestä. Liikunta ja Tiede 51 (2–3): 50–54.
  353. Zacharogiannis, E. & Paradisis, G. & Tziortzis, S. (2004). An evaluation of tests of anaerobic power and capacity. Medicine and Science in Sports and Exercise 36 (5): S116.
  354. Zagatto, A. & Beck, W. & Gobatto, C. (2009). Validity of the running anaerobic sprint test for assessing anaerobic power and predicting short-distance performances. Journal of Strength and Conditioning Research 23 (6): 1820–1827.
  355. de Araujo, G. & de Barros Manchado-Gobatto, F. & Papoti, M. & Camargo, B. & Gobatto, C. (2014).  Anaerobic and aerobic performances in elite basketball players. Journal of Human Kinetics 42: 137–147.
  356. Clifton, D. & Grooms, D. & Onate, J. (2015). Overhead deep squat performance predicts functional movement screen™ score. International Journal of Sports Physical Therapy 10 (5): 622–627.
  357. Cook, G. & Burton, L. & Hoogenboom, B. & Voight, M. (2014). Functional movement screening: the  use of fundamental movements as an assessment of function – part 1. International Journal of Sports  Physical Therapy 9 (3): 396–409.
  358. Cook, G. & Burton, L. & Hoogenboom, B. & Voight, M. (2014). Functional movement screening: the  use of fundamental movements as an assessment of function-part 2. International Journal Sports Physical Therapy 9 (4): 549–563.
  359. Kraus, K. & Schütz, E. & Taylor, W. & Doyscher, R. (2014). Efficacy of the functional movement  screen: a review. Journal of Strength and Conditioning Research 28 (12): 3571–3584.
  360. Shultz, R &, Anderson, S. & Matheson, G. &, Marcello, B. & Besier, T. (2013). Test-Retest and Interrater Reliability of the Functional Movement Screen. Journal of Athletic Training, 48 (3): 331–336.
  361. Garrison, M. & Westrick, R. & Johnson, M. & Benenson, J. (2015). Association between the functional movement screen and injury development in college atheletes. International Journal of Sports Physical Therapy 10 (1):  21–28.
  362. Seo, D. et al. (2012). Reliability of the One-Repetition Maximum Test Based on Muscle Group and Gender. Journal of Sports Science and Medicine 11 (2): 221–225.
  363. Levinger, I. et al. (2009). The reliability of the 1RM strength test for untrained middle-aged individuals. Journal of Science and Medicine in Sport 12 (2): 310–316.
  364. Vaara, J. et al. (2012). Associations of maximal strength and muscular endurance test scores with cardiorespiratory fitness and body composition. Journal of Strength and Conditioning Research 26 (8): 2078–2086.
  365. Knapik, J. (1989). The Army Physical Fitness Test (APFT): a review of the literature. Military Medicine 154 (6): 326–329. Review.
  366. Markovic, G. & Dizdar, D. & Jukic, I. & Cardinale, M. (2004). Reliability and factorial validity of squat and countermovement jump tests. Journal of Strength Conditioning Research 18 (3): 551–555.
  367. Young, W. & Wilson, G. & Byrne, C. (1999). Relationship between strength qualities and performance in standing and run-up vertical jumps. Journal of Sports Medicine and Physical Fitness 39 (4): 285–293.
  368. Young, W. & MacDonald, C. & Heggen, T. & Fitzpatrick, J. (1997). An evaluation of the specificity, validity and reliability of jumping tests. Journal of Sports Medicine and Physical Fitness 37 (4): 240–245.
  369. Markovic, G. (2007). Does plyometric training improve vertical jump height? A meta‐analytical review. British Journal of Sports Medicine 41 (6): 349–355.
  370. Loturco, I. et al. (2015). Vertical and Horizontal Jump Tests Are Strongly Associated  With Competitive Performance in 100-m Dash Events. Journal of Strength and Conditioning Research 29 (7): 1966–1971.
  371. Porter, J. & Ostrowski, E. & Nolan, R. & Wu, W. (2010). Standing long-jump performance is enhanced when using an external focus of attention. Journal of Strength and Conditioning Research 24 (7): 1746–1750.
  372. Margaria, R. & Aghemo, P. & Rovelli, E. (1966). Measurement of muscular power (anaerobic) in man. Journal of Applied Physiology 21 (5): 1662–1664.
  373. Hetzler, R. et al. (2010). Development of a modified Margaria-Kalamen anaerobic power test for American football athletes. Journal of Strength and Conditioning Research 24 (4): 978–984.
  374. Duncan, M. & Al-Nakeeb, Y. & Nevill, A. (2005). Influence of familiarization on a backward, overhead medicine ball explosive power test. Research in Sports Medicine 13 (4): 345–352.
  375. Stockbrugger, B. & Haennel, R. (2001). Validity and reliability of a medicine ball explosive power test. Journal of Strength and Conditioning Research 15 (4): 431–438.
  376. Ikeda, Y. & Kijima, K. & Kawabata, K. & Fuchimoto, T. & Ito, A. (2007). Relationship between side medicine-ball throw performance and physical ability for male and female athletes. European Journal of Applied Physiology 99 (1): 47–55.
  377. Ikeda, Y. & Miyatsuji, K. & Kawabata, K. & Fuchimoto, T. & Ito, A. (2009). Analysis of trunk muscle activity in the side medicine-ball throw. Journal of Strength Conditioning Research 23 (8): 2231–2340.
  378. Everett, P. & Sills, F. (1952). The relationship of grip strength to stature, somatotype components and anthropometric measurements of the hand. Research Quarterly American Association for Health Physical Education and Recreation 23 (2): 161–168.
  379. Rantanen, T. et al. (1999). Midlife hand grip strength as a predictor of old age disability. JAMA 281 (6): 558–560.
  380. Rantanen, T. et al. (2012). Midlife muscle strength and human longevity up to age 100 years: a 44-year prospective study among a decedent cohort. Age 34 (3): 563–570.
  381. Ratamess, N. & Faigenbaum, A. & Mangine, G. & Hoffman, J. & Kang, J. (2007). Acute muscular strength assessment using free weight bars of different thickness. Journal of Strength and Conditioning Research 21 (1): 240–244.
  382. Kuzala, E. & Vargo, M. (1992) The relationship between elbow position and grip strength. American Journal of Occupational Therapy 46 (6): 509–512.
  383. Potvin, J. & Bent, L. (1997). A validation of techniques using surface EMG signals from  dynamic contractions to quantify muscle fatigue during repetitive tasks. Journal of Electromyography and Kinesiology 7 (2): 131–139.
  384. Cifrek, M. & Medved, V. & Tonković, S. & Ostojić, S. (2009). Surface EMG based muscle fatigue evaluation in biomechanics. Clinical Biomechanics 24 (4):327-340.
  385. González-Izal, M. & Malanda, A. & Gorostiaga, E. & Izquierdo, M. (2012). Electromyographic models to assess muscle fatigue. Journal of Electromyography and Kinesiology 22 (4): 501–512.
  386. Aubry, A. & Hausswirth, C. & Louis, J. & Coutts, A. & Le Meur, Y. (2014). Functional overreaching: the key to peak performance during the taper? Medicine and Science in Sports and Exercise 46 (9): 1769–1777.
  387. Martinent, G. & Decret, J. & Isoard-Gautheur, S. & Filaire, E. & Ferrand, C. (2014). Evaluations of the psychometric properties of the Recovery-Stress Questionnaire for Athletes  among a sample of young French table tennis players. Psychological Reports 114 (2): 326–340.
  388. Raglin, J. & Morgan, W. (1994). Development of a scale for use in monitoring training-induced distress in athletes. International Journal of Sports Medicine 15 (2): 84–88.
  389. Meeuse, R et al. (2006). Prevention, diagnosis and treatment of the overtraining syndrome. ECSS Position Statement “Task Force.” European Journal of Sports Science 6 (1): 1–14.
  390. Kreher, J. & Schwartz, J. (2012). Overtraining Syndrome: A Practical Guide. Sports Health 4 (2): 128–138.
  391. Matos, N. & Winsley, R. & Williams, C. (2011). Prevalence of nonfunctional overreaching/overtraining in young English athletes. Medicine and Science in Sports and Exercise 43 (7): 1287–1294.
  392. Budgett, R. (1998). Fatigue and underperformance in athletes: the overtraining syndrome. British Journal of Sports Medicine 32 (2): 107–110.
  393. Kreher, J. & Schwartz, J. (2012). Overtraining Syndrome: A Practical Guide. Sports Health 4 (2): 128–138.
  394. Morgan, W. & Brown, D. & Raglin, J. & O’Connor, P. & Ellickson, K. (1987). Psychological monitoring of overtraining and staleness. British Journal of Sports Medicine 21 (3): 107–114.
  395. Kreher, J. & Schwartz, J. (2012). Overtraining Syndrome: A Practical Guide. Sports Health 4 (2): 128–138.
  396. Gouarné, C. & Groussard, C. & Gratas-Delamarche, A. & Delamarche, P. & Duclos, M. (2005). Overnight urinary cortisol and cortisone add new insights into adaptation to training. Medicine and  Science in Sports and Exercise 37 (7): 1157–1167.
  397. Markov, M. (2007). Expanding use of pulsed electromagnetic field therapies. Electromagnetic Biology and Medicine 26 (3): 257–274. Review.
  398. Mert, T. & Gunay, I. & Gocmen, C. & Kaya, M. & Polat, S. (2006). Regenerative effects of pulsed magnetic field on injured peripheral nerves. Alternative Therapies in Health and Medicine 12 (5): 42–49.
  399. Kubat, N. & Moffett, J. & Fray, L. (2015). Effect of pulsed electromagnetic field treatment on programmed resolution of inflammation pathway markers in human cells in culture. Journal of Inflammation Research 8: 59–69.
  400. Binder, A. & Parr, G. & Hazleman, B. & Fitton-Jackson, S. (1984). Pulsed electromagnetic field therapy of persistent rotator cuff tendinitis. A double-blind controlled assessment. Lancet 1 (8379): 695–698.
  401. Lee, E. & Maffulli, N. & Li, C. & Chan, K. (1997). Pulsed magnetic and electromagnetic fields in experimental achilles tendonitis in the rat: a prospective randomized study. Archives of Physical Medicine and Rehabilitation 78 (4): 399–404.
  402. Griffin, X. & Warner, F. & Costa, M. (2009). The role of electromagnetic stimulation in the  management of established non-union of long bone fractures: what is the evidence? Injury 39 (4): 419–429. Review.
  403. Vavken, P. & Arrich, F. & Schuhfried, O. & Dorotka, R. (2009). Effectiveness of pulsed electromagnetic field therapy in the management of osteoarthritis of the knee: a  meta-analysis of randomized controlled trials. Journal of Rehabilitation Medicine 41 (6): 406–411.
  404. Fini, M. et al. (2013). Functional tissue engineering in articular cartilage repair: is there a role for electromagnetic biophysical stimulation? Tissue Engineering Part B Reviews 19 (4): 353–367.
  405. Jeon, H. & Kang, S. & Park, J. & Lee, H. (2015). Effects of pulsed electromagnetic field therapy on delayed-onset muscle soreness in biceps brachii. Physical Therapy in Sport 16 (1): 34–39.
  406. Tumilty, S. et al. (2010). Low level laser treatment of tendinopathy: a systematic review with meta-analysis. Photomedicine and Laser Surgery 28 (1): 3–16.
  407. Chow, R. & Johnson, M. & Lopes-Martins, R. & Bjordal, P. (2009). Efficacy of low-level laser therapy in the management of neck pain: a systematic review and meta-analysis of randomised placebo or active-treatment controlled trials. The Lancet 374 (9705): 1897–1908.
  408. Jang, H. & Lee, H. (2012). Meta-analysis of pain relief effects by laser irradiation on joint areas. Photomedicine and Laser Surgery 30 (8): 405–417. Review.
  409. Haslerud, S. & Magnussen, L. & Joensen, J. & Lopes-Martins, R. & Bjordal, J. (2015). The efficacy of low-level laser therapy for shoulder tendinopathy: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Physiotherapy Research International 20 (2): 108–25.
  410. Leal-Junior, E. et al. (2015). Effect of phototherapy (low-level laser therapy and light-emitting diode therapy) on exercise performance and markers of exercise recovery: a systematic review with meta-analysis. Lasers in Medical Science 30 (2): 925–939. Review.
  411. Sands, W. & McNeal, J. & Murray, S. & Stone, M. (2015). Dynamic Compression Enhances Pressure-to-Pain Threshold in Elite Athlete Recovery: Exploratory Study. Journal of Strength and Conditioning Research 29 (5): 1263–1272.
  412. Sands, W. et al. (2014). Peristaltic pulse dynamic compression of the lower extremity enhances flexibility. Journal of Strength and Conditioning Research 28 (4): 1058–1064.
  413. Jakeman, J. & Byrne, C. & Eston, R. (2010). Efficacy of lower limb compression and combined treatment of manual massage and lower limb compression on symptoms of exercise-induced muscle damage in women. Journal of Strength and Conditioning Research 24 (11): 3157–3165.
  414. Edin, B. & Johansson, N. (1995). Skin strain patterns provide kinaesthetic information to the human central nervous system. Journal of Physiology 487 (1): 243–251.
  415. Mostafavifar, M. & Wertz, J. & Borchers, J. (2012). A systematic review of the effectiveness  of kinesio taping for musculoskeletal injury. The Physician and Sportsmedicine 40 (4): 33–40.
  416. Williams, S. & Whatman, C. & Hume, P. & Sheerin, K. (2012). Kinesio taping in treatment and prevention of sports injuries: a meta-analysis of the evidence for its effectiveness. Sports Medicine 42 (2): 153–164.
  417. Cheatham, S. & Kolber, M. & Cain, M. & Lee, M. (2015). The effects of self-myofascial release using a foam roll or roller massager on joint range of motion, muscle recovery, and performance: A systematic review.. International Journal of Sports Physical Therapy 10 (6): 827–838.
  418. Bray, M. et al. (2009). The human gene map for performance and health-related fitness phenotypes: the 2006-2007 update. Medicine in Science Sports and Exercise 41 (1): 35–73. Review.
  419. Maffulli, N. et al. (2013). The genetics of sports injuries and athletic performance. Muscles Ligaments and Tendons Journal 3 (3): 173–189.
  420. Montgomery H. et al. (1999). Angiotensin-converting-enzyme gene insertion/deletion polymorphism and response to physical training. Lancet 353 (9152): 541–545.
  421. Puthucheary, Z. et al. (2011). The ACE gene and human performance: 12 years on. Sports Medicine 41 (6): 433–448.
  422. Yang, N. et al. (2003). ACTN3 genotype is associated with human elite athletic performance. American Journal of Human Genetics 73 (3): 627–631.
  423. Alfred, T., et al. (2011). ACTN3 Genotype, Athletic Status, and Life Course Physical Capability: Meta-Analysis of the Published Literature and Findings from Nine Studies. Human Mutation 32 (9): 1008–1018.
  424. Fedotovskaya, O. & Mustafina, L. & Popov, D. & Vinogradova, O. & Ahmetov, I. (2014). A common polymorphism of the MCT1 gene and athletic performance. International Journal of Sports Physiology and Performance 9 (1): 173–180.
  425. Sawczuk, M. et al. (2015). MCT1 A1470T: a novel polymorphism for sprint performance? Journal of Science and Medicine in Sport 18 (1): 114–118.
  426. Liang, H. & Ward, W. (2006). PGC-1alpha: a key regulator of energy metabolism. Advances in Physiology Education 30 (4): 145–151. Review.
  427. Pilegaard, H. & Saltin, B. & Neufer. P. (2003). Exercise induces transient transcriptional activation of the PGC-1alpha gene in human skeletal muscle. Journal of Physiology 546 (Pt 3): 851–858.
  428. Lucia, A. et al. (2005). PPARGC1A genotype (Gly482Ser) predicts exceptional endurance capacity in European men. Journal of Applied Physiology 99 (1): 344–348.
  429. Maciejewska, A. & Sawczuk, M. & Cieszczyk, P. & Mozhayskaya, I. & Ahmetov, I. (2012). The PPARGC1A gene Gly482Ser in Polish and Russian athletes. Journal of Sports Science 30 (1): 101–113.
  430. Sawczuk, M. & Maciejewska-Karlowska, A. & Cieszczyk, P. & Zarebska, A. (2012). Ser49Gly and Arg389Gly polymorphisms of the ADRB1 gene and endurance performance. Central European Journal of Biology 7 (5): 794–800.
  431. Sawczuk, M. & Maciejewska-Karlowska, A. & Cieszczyk, P. & Skotarczak, B. & Ficek, K. (2013). Association of the ADRB2 Gly16Arg and Glu27Gln polymorphisms with athlete status. Journal of Sports Science 31 (14): 1535–1544.
  432. Santiago, C. et al. (2011). Trp64Arg polymorphism in ADRB3 gene is associated with elite endurance performance. British Journal of Sports Medicine 45 (2): 147–149.
  433. Posthumus, M. & Schwellnus, M. & Collins, M. (2011). The COL5A1 gene: a novel marker of endurance running performance. Medicine and Science in Sports and Exercise 43 (4): 584–589.
  434. Brown, J. & Miller, C. & Posthumus, M. & Schwellnus, M. & Collins, M. (2011). The COL5A1 gene, ultra-marathon running performance, and range of motion. International Journal of Sports Physiology and Performance 6 (4): 485–496.
  435. Pedersen, B. (2012). Muscular interleukin-6 and its role as an energy sensor. Medicine and Science in Sports and Exercise 44 (3): 392–396. Review.
  436. Keller, P. et al. (2005). Interleukin-6 receptor expression in contracting human skeletal muscle: regulating role of IL-6. FASEB Journal 19 (9): 1181–1183.
  437. Eider, J. et al. (2013). Association of the 174 G/C polymorphism of the IL6 gene in Polish power-orientated athletes. Journal of Sports Medicine and Physical Fitness 53 (1): 88–92.
  438. Ruiz, J. et al. (2010). The -174 G/C polymorphism of the IL6 gene is associated with elite power performance. Journal of Science and Medicine Sport 13 (5): 549–553.

Oliko sivu hyödyllinen? Puuttuuko sivulta jotakin?
Jaa ja kommentoi alla